Sunnuntaipäivän ratoksi hakumetsässä molempien kanssa.

Keli: +2, märkää, puuskittaista tuulta ja satunnaista tihkua.

Maasto: Keskilinja notkossa mäntyvoittoisessa metsässä. Molemmilla puolilla siis nousevat rinteet. Risukkoa, harvaa katajikkoa, muutamia kuoppia ja juurakkoja.

Pami: 3 ukkoa valmiina, ensimmäinen vasemmassa etukulmassa juurakon takana maastoverkon alla. Toinen  puolivälissä rataa oikealla puolella yllättävän lähellä, n. 10 m keskilinjalta umpipressuun kääriytyneenä. Kolmas vasemmalla kaukana takakulmassa rinteen päällä kuopassa katajapuskan takana maastokankaan alla. Ilmaisu irtorullilla, näytöllä maalimies käskee maahan jos koira ei muista mennä ja saa palkata namilla kun koira on maassa. Viimeisellä maalimiehellä lisäksi narupallo loppupalkkana.

Eka ukko nousi ekalla pistolla. Toiselle en lähettänyt suoraan, vaan muutaman metrin ennen sitä kohtaa, jossa maalimies makasi. Pami juoksi ohi ukon takalaidalle asti ja alkoi sitten edetä alueella kaartaen viistosti takaisin keskilinjalle päin - hieno pisto siis. Kutsuin takaisin ja edettyäni muutaman metrin keskilinjaa lähetin uudelleen ja ukko nousi siitä. Kolmannelle maalimiehelle lähettäessäni Lea ja Heli seurasivat muutaman merin takanani ja sitten sattuikin hassu juttu: Pami palasi ukolta takaamme ja viskasi rullan Lealle. Minä en ehtinyt huomata sitä, vaan luulin että koira tuli ilman rullaa ja lähetin sen lennosta etsimään uudelleen. Silloin tytöt sanoivat, että "rulla on täällä" ja sitten alettiin huutaa ukolle piiloon, että "anna sille jotain" ja "anna sille pallo". Sonja ei kuitenkaan kuullut huutojamme, eikä myöskään palkannut, kun huomasi, että koira tuli ilman näyttöliinaa. Pami palasi taas iloisena luokseni, kytkin sen liinaan ja syöksyimme näytöille sen enempää hämmentymättä. Pami juhli pallon kanssa ihan kympillä eikä sille tuntunut mitään tenkkapoota tuosta sekaannuksesta aiheutuneen. Minä päätin vihdoin hankkia lisää irtorullia, niin että jokaiselle maalimiehelle voi antaa myös vararullan.

Unski: ukot ja palkat samalla tavalla. Olen huomannut, että mun hatarassa päässä pysyy treenit paremmin, jos teen aina molemmille samalla tavalla. Sitä paitsi voi sitten vertailla, miten koirat toimivat ja mikä niille on vaikeaa, mitä eroja on työskentelyssä jne.

Eka ukko nousi ekalla pistolla. Toisen ohi Unski juoksi ensin, meni takarajalle asti, eteni kaartaen takaisinpäin, ja juuri kun olin kutsumassa sen takaisin, se saikin tuulesta hajun ja meni ukolle. Näin työskentelyn hyvin; Unski kiersi ukon ympäri, työnsi päänsä pressun alle jalkopäästä pariin otteeseen, kiersi vielä pääpuolelle, mutta ei löytänyt rullaa. Sitten se vilkaisi minuun päin ja yritti ottaa kiintorullaa kaulastaan, mutta olin tarkoituksella säätänyt sen niin tiukalle, ettei Unski saanut sitä. No, palasi sitten luokseni. Kehuin vaan ja laitoin uudestaan ukolle. Unski kiersi ukkoa, heilutti häntää ja kaiveli eri puolilta, mutta ei löytänyt rullaa ja tuli taas mun luo. Silloin Lea huusi maalimiehelle, että laittaisi rullan selvästi näkyviin. Lähetin Unski-rukan vielä kerran, ja tulihan se rulla sitten. Sitten kävi vielä niin, että ottaessani Unskia sivulle näyttöä varten se astui pahasti jonkun risun päälle ja uikutti kovasti. Näytölle meno ei ollut kovin reipasta, mutta joulukinkun jämillä ja runsailla kehuilla tilanne korjaantui jälleen. Kolmas ukko nousikin sitten kommelluksitta ja narupallolla leikittiin oikein kunnolla.

Sälittää vähän, kun aina toivoisi niin kovasti koiralle oikein onnistunutta suoritusta ja iloa siitä, mutta eipä sitä koskaan tiedä, mitä voi tapahtua. Ja onneksi nuo molemmat iloitsevat, jos minäkin olen iloinen - menipä kuinka metsään tahansa.