- ainakin melkein.

(kuva: Hanna Paakkunainen)

Viia 14 kk pääsi noutajien noutokurssille. Kouluttaja Sari Pitkänen oli kouluttamassa Nuuskujen toko-ohjaajia noutoasioissa, ja pääsimme mukaan nuorien koirien ryhmään. Viiru-sisko oli myös mukana, tosin edistyneempien joukossa, vaikka aika lailla samalla tasolla näytti tyttösten noutohommat olevan: Lelua haetaan ja kanniskellaan iloisesti, pitäminen on vähän niin ja näin ja luovutus aivan hakusessa.

Aluksi tehtiin vähän kontaktiharjoituksia, ja sekä Viia että Viiru saivat kehuja hyvästä kontaktista. Sehän kuuluu meillä pentupakettiin...

Jokainen ryhmä teki kolme koulutuskierrosta. Ensimmäisellä kerralla kehuttiin vain koiraa tarttumisesta ja kantamisesta. Viia piteli patukkaa ihan mukavasti. Neuvottiin, että ei pidä yrittääkään ottaa patukkaa pois, vaan kehua ja taputella ja rapsutella koiraa aina, kun sillä on patukka suussa. Toisella kierroksella palkkasin Viiaa kantamisesta vetoleikillä aina silloin tällöin. Se alkoi aktiivisemmin tyrkyttää patukkaa minulle.

Kolmannella kierroksella tehtiin jo liikettä hieman pitemmälle: Aluksi leikin Viian kanssa patukalla, sitten otin koiran sivulle istumaan, pidin pannasta kiinni ja heitin patukan eteenpäin. Laskin Viian noutamaan ja se toi iloisena patukkaa minulle takaisin. Tälläkään kerralla en saanut ottaa patukkaa pois, vaan kehua ja rapsutella pitämisestä ja sitten hiukan palkata vetoleikillä.

Hyvä tulee, kunan ei tehdä liian usein eikä liian paljon kerrallaan!

Nyt on muuten aivan mahtavat hankiaiset! Ihana kuljeksia kirkkaassa auringonpaisteessa pitkin peltoja ja metsiä, kun pääsee mihin vain!