Käytiinpä tekemässä 56 pisteen tottis Iisalmessa Ulpukan kanssa.

Menimme siis hakukisoihin, kun maasto pelittää niin hienosti. Kisa alkoi tottiksella, ja koira oli kuin hullu mullivasikka kevätlaitumen portilla. Lähes kaikki mahdollinen meni läskiksi hyppimisen ja riekkumisen takia, hyvin sujuivat vain noudot + hypyt sekä eteen lähettäminen ja maahanmeno. Tuomari aloitti arvostelu sanomalla: "Seuraaminen - niin... seuraamistahan tässä ei nähty."

Vähän hävetti. Minä höhlä kun kuvittelin, että 8-vuotias voittajaluokankin tottiksessa kaunista jälkeä tehnyt arvokas rouvakoira vetelee yli 80 pisteen avo-luokan tottiksen sen enempiä harjoittelematta. HAH! Tulipahan todistettua jälleen kerran, että

a) Ulpukka kuuluu osastoon "ravistettava ennen käyttöä"

b) minkä nuorena oppii, sen vanhana melkein saattaa jopa unohtaa, myös koira

c) kannattaa harjoitella, jos aikoo saada tuloksia.

Reissun plussapuoli oli Hannen, Unnun, Hertan ja Alman luona käynti. Unnulla oli juuri parhaat päivät menossa, ja se oli NIIN avoin ja hymyileväinen, että!