Viia pääsi eilen käymään hevostallilla. Mur ja hau! piti hepoille sanoa ja peruuttaa pari askelta. Ensin Viia ei hahmottanut isoa otusta, joka seisoi puoliunessa pihatarhassa, mutta kun se vaihtoi jalkaa, niin Viia havaitsi heti jättiläisen. Käytiin kävelemässä sisällä tallin käytävälläkin hajuja ja ääniä ihmettelemässä. Viia ei jumittanut missään kohtaa, tepasteli vain häntä pystyssä uteliaana. Yhden karsinan ovi oli auki, ja heppa söi siinä heiniä. Sitä piti katsella vähän aikaa ihan kaikessa rauhassa. Olisipa hienoa, kun se osaisikin pitää välimatkaa isompiinsa tällä tavalla, eikä painelisi suoraan jalkoihin, niin kuin isomummu Unelma, jolle kävikin pienenä köpelösti hepan kanssa.

Pamin kanssa oltiin fyssarilla. Lääkekuurin loppumisesta tuli viikko täyteen. Selkä on hyvin arka ja kireä, mutta Pami jaksoi kuitenkin hyvin olla käsiteltävänä. Lopuksi Heli antoi ultraäänihoitoa, ja silloin Pami rentoutui ihan torkkumaan. Viikon päästä jatketaan ja yritetään aukaista jumituksia.

Unelmakin oli hierottavana. Mummeli on hyvässä kunnossa nyt, talven kolotukset ovat väistyneet kevään edetessä.Unski otti taas kaiken irti saamastaan huomiosta; nuoli Heliä ja minua ja ähki ja murmetti ja kerjäsi namuja.