Käytiin Pampun kanssa kunnon selkäkuvissa. Vuosi sittenhän se kuvattiin vain pikaisesti hereillä, jotta saataisiin selville onko luustossa vikaa, kun selkä on jatkuvasti jumissa. Ja olihan siellä (löytyy maaliskuun 2011 blogikirjoituksista).

Nyt meillä on hienot kuvat selästä ja kolmen lääkärin näkemykset asiasta. Tässä ensin rintaranka:

Spondyloosi vaivaa siis kuudessa välissä. Sitten lanneranka:

Spondyloosia kahdessa välissä, kolmanteen kehittymässä. Tämä on tosi kipeä kohta. Ristiluussa ei ole minkäänlaista epämuodostumaa, kuten aiemmin epäiltiin, ei stenoosia eikä mitään traumaan viittaavaa. Kaularanka on puhdas. Ei voida ennustaa millaista vauhtia tai miten spondyloosi kehittyy. Jos ranka "jäykistyy hyvin", kivut vähenevät ajan mittaan. Sitä odotellessa saattaa olla koviakin kipujaksoja. Selkärangan rappeuma ei ole aussieilla yleistä; se on tyypillinen bokserien ja saksanpaimenkoirien (ja pikkukoirista esim. ranskanbulldogien) sairaus. Kuitenkin: mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän löydetään.  Vanhoille koirille toki usein kehittyy spondyloosia rodusta riippumatta, mutta vanhuuden muutoksista ei ole kysymys, jos koira alkaa oireilla 6-vuotiaana.

Yhdyn sen lääkärin mielipiteeseen, joka sanoi, että kaikki mikä ei ole traumaperäistä, on perinnöllistä. Periytymismekanismi sen sijaan on epäselvä, eikä sitä ole tutkittu. Yksi lääkäreistäni on erikoistunut ortopediaan, itse kasvattaja ja aloittelemassa tutkimusta mm. selistä. Hän sanoo olevansa melko varma, että sairaus perytyy polygeenisesti. Kaikki kolme lekuria sanovat pitkän kokemuksen perusteella, että uskovat töpögeenin (T-box mutaatio) olevan osasyyllinen selkärangan muihinkin muutoksiin.

Yksi lekureista oli sitä mieltä, että sairauden kehittymistä ei voi juurikaan ennustaa etukäteen esim. vuoden vanhan koiran kuvista. Koiran selkä kannattaa kuvata vasta 4-6 -vuotiaana tai jos koira oireilee. 7-vuotiailla taas saattaa olla jo kyse vanhuuden muutoksista. (Tässä en ole samaa mieltä: pitkäikäisenä, perusterveenä koirana 7-vuotias aussie on vasta parhaassa iässään, vanhuuden muutokset eivät saisi näkyä vielä 7-vuotiaana.)

Toinen lekuri taas sanoi, että kyllä nykytekniikalla otetuista hyvistä kuvista tarkka ortopedi pystyy erottamaan epänormaalien muutosten alut jo 1,5-vuotiaalla koiralla. Lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä kuvattu selkäranka antaa jo hyvin ennusteen.

Yksi tohtorimme määräsi jatkuvan lääkityksen: Norocarpia 50 mg 2 X päivässä, lisäksi tarvittaessa kuurina Sirdaludia ja sen lisäksi vielä Tramalia kun on pahat ajat.

Toinen taas kyseli Pamista ja sen oireilusta tarkemmin, ja määräsi oireiden mukaisen lääkityksen: Norocarpia 20 mg 1-2 X vrk silloin, kun koira on kipeä, lisäksi Sirdalud iltaisin tarvittaessa, molempia max 3 vrk:n kuurina. Lääkitys on kuitenkin kova rasite sisuskaluille ja Pami reagoi hyvin lääkitykseen. Kolmas lääkäri oli samaa mieltä tämän kanssa.  Jos Pami on illalla jäykkä ja kivuliaan oloinen, annan illalla Norocarpin ja Sirdaludin, ja aamulla se on taas entisellään ovella häntä vispaamassa.

(Kuva: Hansu Laitala)