Mentiin Unskin kanssa Joensuun yöjälkikisaan hyvin pienin, suorastaan olemattomin odotuksin. Kilpailijoita oli alun perin ilmoittautunut 19, mutta perumisia oli tullut paljon, ja lopulta meitä oli paiklla vain 14. Kisa oli rajoitettu 15 tottiksen perusteella maastoon; nyt meillä kaikilla oli siis mahdollisuus suorittaa myös maasto-osuus.

Menimme ensin esineruutuun, ja mokasin siellä itse: yleensä lähetän koiran tarkistamaan ruudun siivu siivulta järjestyksessä, mutta nyt lykkäsin sen menemään keskeltä, eikä homma onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Unski otti esineen vasemmalta puoliskolta melko takaa, ja luulin, että se oli kaikkein vasemmanpuoleisin esine, vaikka aivan takakulmassa olisi ollut vielä yksi. Toinen esine nousi oikeasta takakulmasta ja sen jälkeen lähettelin koiraa vielä melko eteen oikealle puoliskolle, ja aika loppui. Tuloksena siis 2 esinettä ja 17 pistettä, koska Unski pudotti ensimmäisen tullessaan. Olin kuitenkin tyytyväinen, että Unski työskenteli halukkaasti ja häntä heiluen.

Sitten se pelätty tottis: osuimme viimeisen pariin ja vielä paikallolo ensin. Unski edisti seuraamisessa, jäi seisomaan kun olisi pitänyt istua, juoksusta maahanmeno ok, luoksetulo hidas, juoksusta seisomaan jäämisessä annoin lisäkäskyn ja Unski meni maahan, luoksetulo hidas. Tasamaanouto ok, hyppynouto ok, estenouto ok, eteen lähettämisessä edisti seuratessa mutta muuten hieno. Paikallaolo ok. 72 pistettä. Hanna, joka oli katsomassa sanoi, että eikö edes hävetä. Juu kyllä hävettää, mutta nyt sentään onnistui jotenkuten - parhaiten koko kesänä.

Jäljelle lähtömme oli klo 23.45 hiljaisessa, kuulaassa kesäyössä Jaamankankaalla. Tyyntä ja viielää, lämpötila n. +7. Olin hermostuksissani unohtanut liinan ja valjaat kotiin, mutta Ville ystävällisesti lainasi. Briardiuroksen valjaat olivat Unskille aivan liian isot, ja se käveli jotenkin varovasti ja tavallista hitaammin niiden kanssa - varoi vissiin etteivät putoaisi. Unski lähti rauhallisesti janalle, tarkasti sen yli puolenväin, kääntyi takaisin ja tarkasti tulosuunnan uudelleen. Lähetin Unskin uudelleen eteenpäin jnalla, se eteni edelleen, merkkasi jäljen mutta kävi silti vielä tarkastuslenkin ja lähti sitten jäljelle. Tarkka tyttö.

Taikanenä toimi kuin unelma. Kävelin huiskuhäntäblondin perässä hiljaisessa, tummassa kesäyössä ja lähes liikutuin kaiken ihanuudesta. Unski jäljesti kuin juna paria pientä tarkistuslenkkiä lukuun ottamatta. Neljännen kepin jälkeen katsoin kelloa, kun mielestäni vauhti oli tavanomaista hitaampaa, mutta kännykän kello näytti vasta 00:01 - aikaa oli siis kulunut vasta 16 minuuttia! Silloin treeniliivin rintatasku jäi auki, ja hiukan myöhemmin hietellessäni Unskille tennispalloa onnistuneen suorituksen jälkeen huomasin, että kännykkä on pudonnut. Luovutin kepit Tapsalle ja jäin etsimään kännyä, mutta en löytänyt sitä kohtuuajassa, joten ajelin takaisin Pärnävaaralle. Reijo (joka oli tehnyt jäljen) kävi spku Remun kanssa hieman myöhemmin ajamassa jäljen uudelleen, ja löysivät kännykkäni! Kiitos vielä, Reijo!

Kisat päätettiin kahden maissa, tuli paljon tuloksia. Saimme jäljeltä 165 pistettä, 5 pistettä siis lähti janalla haahuilusta. Olin hurjan hyvällä mielellä, koska odotukset olivat tosiaankin olemattomat. Unski teki kaiken, jopa tottiksen jotenkuten, ja meillä oli mukavaa. Ehkäpä vielä joskus...