Yksi vuoden odotetuimmista tapahtumista on takana päin, nimittäin Australianpaimenkoirat ry:n kesäleiri Vaalan Suvirannassa. Leiri alkoi varsinaisesti sunnuntai-iltana, mutta testailimme Jorman kanssa koirien luonteita jo lauantaina ja sunnuntaina, joten ajelin Unskin ja Pamin kanssa Suvirantaan jo perjantaina iltapäivällä. Luonnetesti meni mukavasti Riitan, Hannen ja Ojasten avustuksella. Sunnuntaina mukana oli myös 3 oikein mukavaa aussieta.

Ja emmehän me malttaneet olla treenailematta jo viikonloppuna vähän. Lauantai-iltana teimme esineruudun. Keli oli lämmin ja tyyni, mutta Pami toi hienosti 3 esinettä suuremmitta vaikeuksitta. Unskilla haetin 2 esinettä, ettei pääsisi mummeli väsähtämään. Teimme vielä kunnon iltalenkin Säräisniemen kauniissa maisemissa.

Esineruutua harjoittelimme myös tiistaina Hilkan ja Kirin, Hannan ja Main sekä Sannan ja Pupin kanssa odotellessamme jälkien vanhenemista. Tallasimme huolella ruudun, joka oli n. 40 m leveä mutta 50 m syvä. Sekä Unski että Pami hakivat hienosti ja vauhdilla kaikki 3 esinettä, mistä palkkana oli leikki upouudellaja niiiin ihanalla lussupallolla . Myös muut tekivät hienoa työtä, tässä Hanna lähettämässä Maita töihin:

Sunnuntain luonnetestiin toi koiransa Viiman myös leirimme hakukouluttaja Tanja Siniluoto, joka innosti meidät hakutreeneihin jo sunnuntai-iltana. Unskille laitettiin 2 maalimiestä valmiiksi etukulmiin , ilmaisut irtorullilla ja palkkana näytöllä lihapullia ja lopuksi wubba. Unelma oli mielissään ja vauhdikas, kuten aina. Pamille tehtiin motivaatiota ja vauhtia lisäävä yliheittoharjoitus: Merja  vei Pamin ensin metsään, minä kutsuin sitä keskilinjalta, Merja laski koiran irti  ja "heitin" sen keskilinja yli toiselle puolelle, missä toinen maalimies pakeni hiukan ja leikki sitten wubballa tovin Pamin kanssa. Kun maalimies lopetti leikin ja jäi passiiviseksi, kutsuin taas Pamia keskilinjalta ja heitin sen yli toiselle puolelle, missä Merja oli edennyt aluetta eteenpäin. Jälleen Merja hihkui ja pyrähti pakoon ja leikki sitten Pamin kanssa wubballa. Näin tehtiin kaikkiaan 6 pistoa; viimeinen maalimies toi Pamin leikittämällä pois metsästä. Tytteli oli tietysti aivan liekeissä.

Pamin osalta nämä kesän ensimmäiset hakutreenit jäivätkin leirin viimeisiksi, sillä tavoitteemme oli treenata jälkeä ja tottista. Sen sijaan Unski pääsi hakuilemaan vielä lähtöpäivänä eli perjantaiaamuna. Silloin tein vaihtelevan ja hauskan harjoituksen: Vasempaan etukulmaan tyhjä (jonka maalimies kävi kävelemässä etukäteen), oikeaan etukulmaan umpipiilossa ukko, ilmaisu irtorullalla ja näytöllä palkkana lihapullia. Keskilinjalle palatessamme maalimies jäi puolivälissä pitelemään Unskia, ja yliheittoharjoituksena (kuten Pamille edellä) kutsuin Unskia keskilinjalta ja lähetin sen lennossa seuraavaan maalimiehen perään vasemmalle, missä ukko pudottautui piiloon. Ilmaisu irtorullalla ja näytöllä palkkana jälleen lihapullaa. Viimeinenkin pisto tehtiin yliheittoharjoituksena oikealle, ja nyt Unski sai suorapalkkana wubbaleikin. Mahtavan mukavaa oli koiran lisäksi myös koko treeniporukalla!

Leirille oli kutsuttu tottista kouluttamaan Eija Heinonen Kokkolasta. Juu, tykkäsin tosi paljon! Jopa niin paljon, että puolitoista päivää vietin vain tottiskentällä opiskellen ja ihmetellen. Pamin kanssa keskityimme hiomaan perusasentoa ja seuraamisen tarkkuutta, mitä lähes kaikki muutkin "joutuivat" opettelemaan   "kainalopallon" tehokkaan palkkaussysteemin avulla. Tässä Virpi ja Turo:

^ Turo ei huomaakaan, että äiskällä on kainalossa jotain...

^ Hei! Mistäs toi pallo lennähti?

^ Ja taas!

^ Tsadam! Nyt sain jo kopin!

Kiri-parkakin sai ensin patukan päähänsä, mutta oppi pian odottamaan sitä oikeasta paikasta:

^ Huomaa aito kukkahattutäti .

Jäljestyksen jalolla saralla keskityimme Unelman kanssa mejä-puolen makausten merkkaamiseen. Tein sille kahtena päivänä lyhyet mejää jäljittelevät jäljet, joihin tein makaukset. Makauksille ripottelin namuja: kuivanameja ja lihapullanpaloja vaihtelevasti. Tavoitteena siis, että Unski pysähtyisi haistelemaan tarkasti makauksia. Homma tuntui toimivan hyvin - saapa sitten nähdä oikeassa koetilanteessa, jos vielä joskus sellaiseen päästään. Kaatona molemmilla jäljillä oli rasiallinen lihapullia.

Pamin kanssa tein jälkiharjoituksia kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä pelkkiä janaharjoituksia. Ongelmana on ollut, että pami etenee suoraan 20-30 m mutta alkaa sitten tehdä silmukoita ja etsiä sivuilta. Tavoitteena olisi saada Pami etenemään suoraan 50 metriä. Tein piteneviä janoja, janojen päästä n. 10-12 askeleen päässä oli keppi, josta palkkasin ja tulimme pois metsästä. Janoja oli kaikkiaan 6. Jotkut menivät hyvin, jotkut huonosti. Jälkikouluttajaltamme Karoliina Moilaselta sain vinkin viedä koira joka janan välillä autoon miettimään asiaa. Seuraavalla kerralla siis siten.

Torstaina Sanna polki Pamille vielä pitkähkön jäljen, jolta minä löysin 3 keppiä, Pami 2 ja Sanna yhden . Sai ohjeen ajaa ainakin aluksi lyhyemmällä liinalla, koska Pamilla oli hirmuinen vauhti eikä homma ollut ollenkaan tarkkaa. Kun pääsin palkkaamaan sitä yhdestä kepistä, niin toinen nousikin helposti. Jaahas, juu... Harjoitukset jatkuvat. Onneksi muilla meni jälkitreenit paljon paremmin; esim. Paco löysi kepin:

^ Hieno Paco mikä siellä ON? Näytäpä mammalle minkä löysit!

Torstaiaamuna sää oli hyvin aurinkoinen eikä etelätuuli nostattanut rantaan kuin pieniä vireitä, joten päätimme pistää vepe-treenit pystyyn. Hannalla oli mukanaan upouusi kumivene, minkä avulla jokainen halukas sai tutustua vepeilyn ihmeelliseen maailmaan. Useimpia vietiin ensin pikku souturetkelle omistajan kanssa, ja sitten kokeiltiin veneestä hyppyä. Lupaavia vepe-koiria oli paljon! Pami näytti alokasluokan veneen hinauksen ja viennin, minkä melkein onnistuimme pilaamaan huonolla lähetyksellä, liialla yleisöllä ja hössötyksellä, mutta onnistuihan se lopulta.

Iltaisin keskityimme lenkkeilyn, saunomisen, grillauksen ja jutustelun lomassa myös leikkimieliseen kisailuun. Keskiviikkoiltana oli Fabulous Aussie Open Match Show eli Vaala KVG 2010, tuomarina Karoliina Moilanen. Arvosteluluokat olivat pennut, ja sitten aikuiset väreittäin, suurinpiirtein kuten ASCAn näyttelyissä. Näissä skaboissa nähtiin kuitenkin muutama vähemmän aussieta muistuttava  koira: punaisissa uroksissa olivat mukana (katalonianpaimenkoira) Jedi ja (bpk malinois) Iiro; punaisissa nartuissa nähtiin sekarotuinen Pinja-kaunokainen ja mustissa uroksissa oli mukana sekarotuinen Jami.

Leirin nuorin osanottaja, pikkarainen Hippa, 11 vkoa oli ROP-pentu.Paco sijoittui blue merle-urosten kolmanneksi ja Turo oli red merle urosten paras (2 osanottajaa ) ja PU4. Mustissa nartuissa Kiri ja Lilli eivät sijoittuneet - mustia narttuja olikin eniten kaikista leirin koirista. Punaisissa nartuissa sen sijaan Pinja sijoittui toiseksi ja Jatsi kolmanneksi. Ihme kyllä, Pamin kanssa lensimme blue merle-narttujen kehästä ulos ensimmäisten joukossa. Pami saikin leirillä uuden nimen: Ruoskahännän Kevytkalkkuna . Rankka äitiys- ja imetysaika ovat vaatineet veronsa, ja Pami-rukka alkaa olla hyvin, hyvin karvaton. Unelma oli red merle -narttujen kolmas. Lopulta rotunsa parhaaksi valittiin Rini ja VSP oli ihana Jura.

Torsatin iltaohjelmaksi tytöt järjestivät agilitykisat, jotka käytiin pääasiassa sateessa - mitä tuskin huomattiinkaan kilpailun tuoksinassa. Rata A oli sellainen, jossa jokainen ihminen nosti hatusta koiran nimen, ja sekä ohjaaja että koira joutuivat suorittamaan kaikki esteet. Jos vain toinen suoritti esteen, siitä vähennettin 5 sekuntia. Radalla nähtiin siis melkoista menoa, kun koirat katsoivat ihmeissään ohjaajien ryömimistä rimojen ali tai sekä koira että ohjaaja yrittivät mahtua putkeen yhtä aikaa . Tällä kierroksella koirakseni osui nuori ja soma Pupi, jonka kanssa sijoituimme viimeisiksi. Pupi-parka lähti kesken radan etsimään emäntää ja hätääntyi melkoisesti, kun kaikki alkoivat höpöttää sille yhtä aikaa - eikä suoritusta lainkaan parantanut Apple Asses -kennelin kasvatteihin kuuluva ohjaaja, jonka kömpelyys on aivan omaa luokkaansa. Mutta ei hätää: kaikki saivat mahtavia palkintoja, jotka oli sponsoroinut Iisalmen Musti ja Mirri sekä Oulun Lil Zoo. Radalla nähtiin tosi mainioita suorituksia, mm. Anne ja Unnu sijoittuivat toisiksi, Hanna P. ja Miksu kolmansiksi, Hanna T. ja Rini neljänsiksi, Hippa ja Kaisa viidensiksi sekä Hanne ja Unelma kuudensiksi! Satu ja Kiri olivat sijalla 9 ja Hilkka ja Mai sijalla 10.

Toinen eli B-rata oli ns. Jokeri: radalle oli viritelty aika monta aitaa ja kaksi putkea. Jokainen sai kilpailla oman koiransa kanssa. Minuutissa piti suorittaa niin monta estettä kuin ehti; suoritusjärjestys oli vapaa, mutta samaa estettä ei saanut mennä koko ajan edestakaisin ja pudonneen riman esteestä ei saanut enää pisteitä. Kisan voitti huippunopea pari Hanna ja Mai, jotka ehtivät suoritta huikeat 37 estettä,  mutta Unelmakin kyllä esitti parastaan ja sijoituimme peräti yhdeksänsiksi! Sanni ja Lilli olivat jaetulla 7. sijalla ja Hilkka ja Kiri jaetulla 10. sijalla.  Pamin kanssa olimme lopulta sijalla 19., mikä ei ole ollenkaan huonosti koiralta, joka ei ole koskaan käynyt edes agilityharjoituksissa. Hanna ja Hippakin ehtivät juosta läpi jopa 12 estettä ja sijoittuivat 20.:ksi.

Unelma sai palkinnoiksi vinkuvan kumihiiren, pullon shampoota, namuja ja kassin, ja Pamikin sai namuja ja M&M-kassin.

Majoituimme leirillä upouuteen telttaamme, missä leireily sujuikin varsin hyvin. Hauvat kotiutuivat telttaan hienosti, pysyimme kuivina muutamasta pikku sateesta huolimatta ja tilaa oli suorastaan ruhtinaallisesti. Ainoastaan loppupäivinä klo 6.00 aloittanut metsänraivauskone häiritsi aamu-unta melkoisesti. Saas nähdä, vieläkö Suvirannan maastot houkuttelevat aussiekansaa ensi kesänä... .