Ja minä kun ajattelin, että tänään vietetään ihan leppoisa päivä, siivoillaan ja käydään vain pikku lenkillä... Mutta ei. Aamupäivästä jo upea sää veti meidät ulos ja hiihtoretkelle. Teimme eväät reppuun, pakkasimme sukset ja koirat Volvoon ja ajoimme Lappilanniemeen. Hiihtelimme tyynessä auringonpaisteessa moottorikelkan jälkiä. Unski ja Pami olivat riemuissaan, kun saivat meidät molemmat pitkästä aikaa yhtäaikaa ulkoilemaan. Löysimme saaren rannasta auringon puolelta nuotiopaikan. Joimme kahvit siinä tuulensuojassa ja hiihtelimme sitten takaisin eri reittiä. Jäätävä tuuli alkoi puhaltaa puolivälissä kotimatkaa.

Latua ei ollut ja upotti aika tavalla. Unski ja Pami saivat tehdä töitä ihan tosissaan, että pääsivät eteen päin, ne raukat joutuivat kahlaamaan kainaloitaan myöteen upattavassa hangessa. Onneksi Hannulla on sellaiset leveät, vanhat armeijan maastosukset, ja hän raivasi meille latua. Fiksut hauvamme pyrkivät kävelemään suksien päällä.

Varsin rankaksi muodostuneen lenkin jälkeen olin juuri kotona siivousta aloittelemassa, kun Laitalan Hansu soitti ja kysyi, joutaisinko tuomaan koiriani valokuvattaviksi. Mullahan ei tietystikään ollut mitään tärkeää tekeillä, joten sovimme treffit Pärnävaaralle. Ehdin jopa hakea Susunkin mukaan. Pari tuntia vierähti mukavasti lumikinosten päällä kiipeillessä ja koirille erilaisia leluja, esineitä ja lumipalloja viskellessä. Susu oli innosta pinkeänä ihan kympillä menossa mukana, laski mäkeä ja oppi siinä sivussa tuomaan esinettä. Susu tutustui myös Hansun Pihla-tyttöseen ja lastenvaunuihin, joissa pikku Erkki veteli päiväunia.

Toivottavasti Hansu sai hyviäkin kuvia, eikä vain taivaan kappaleita!