...tokokisat, nimittäin. Näköjään meillä oli tuomarin kanssa kanjonin syvyiset näkemyserot suorituksista. Esim. mun mielestä meidän seuraaminen oli erittäin hienoa, mutta pisteitä saatiin vain 5! Kaikki muukin meni mun mielestä suhtkoht hyvin, kunnes tuli kaukokäskyjen vuoro. Jätin Unskin makaamaan ja siirryin käsketyn matkan päähän, joka muuten oli yllättävän lyhyt. Koska olin harjoitellut paljon pitemmällä matkalla, ajattelin, että helppo nakki. Liikkeenohjaaja asettui seisomaan Unskin oikealle puolelle parin metrin päähän koirasta. Unski tuijotti kiinteästi liikkeenohjaajaa, joka käänteli käsisssään ilmeisen mielenkiintoista esinettä eli ohjaustaulua. Liikkuri näytti ISTU -kylttiä, mutta koira vain tuijotti häntä. Odotin, että Unski vilkaisisi minuun, mutta samassa liikkuri vaihtoikin jo MAAHAN -tekstin esiin! Shit! Nollille meni! Sitten liikkuri näytti SEISO -tekstiä, mistä hiillyin täysin ja huomautin hänelle, että tässä luokassa ei tuota liikettä ole. Liikkuri sanoi "eiku" ja istu-käsky tuli esiin. Annoin Unskille käskyn ja se nousi heti nopeasti ja tyylikkäästi. Samoin maahanmeno meni nopeasti ja hyvin. Harmi, että liike oli jo mennyt nollille, mutta tulipahan todistettua, että se osaa nyt! Liikkeen päätyttyä olin aivan raivoissani ja meinasin jo marssia kehästä, mutta sitten tajusin että vain yksi liike on jäljellä. Unski hyppäsi esteen yli mennen tullen välittämättä enää mun yrityksistä käskyttää sitä, joten nolla siitäkin. Eipä sillä enää mitään väliä ollutkaan. Kehuin sitä kovasti kaikesta huolimatta, koska mun mielestä Unski oli tehnyt kaiken muun paitsi sen hypyn tosi hienosti. Jälleen yksi kolmostulos, 114,5 p. Mutta odottakaapa, kunhan me aletaan oikein harrastaa tokoa!

Kisan päätyttyä mentiin Hilkan ja Kirin kanssa koirapuistoon riekkasemaan. Sieltä löytyi ihana vanha jalkapallo ja muutamia koirakavereitakin tavattiin.