Unskin metsäjälki ehti vanheta Jamiksella yli 2 tuntia sillä aikaa kun olimme hakuharkoissa maanantaina. Jälki ei ollut kauhean pitkä eikä vaikea, mutta pahassa paikassa sikäli, että se oli risteysalueen ympärillä ja sellaisessa paikassa, jossa saattaa olla harhajälkien tekijöitä paljonkin.

Jana oli n. 40 m, kulmia jäljellä oli 6, joista 2 terävää. 3 tienylitystä ja 6 keppiä. Jana meni hienosti, tosin aika paljon jäljen suuntaan kaartaen. Mutta jos haju kerran tuntui sieltä, niin minkäs teet... Puolivälissä eli toisen tienylityksen tienoilla Unski alkoi kierrellä ja harhailla. Aikansa pyörittyään se nosti kepin. Sen jälkeen se lähti taas jäljelle, mutta heti tien yli mentyään lähti taas jollekin toiselle jälkelle. Tsekkasi sitä aikansa, tuli takaisin ja lähti tien laitaa menemään ihan selvästi jäljestäen. Sitä jälkeä se mennä viuhtoi aika pitkälle, ja huusin sen takaisin. Siinä vaiheessa U katsoi mua vähän ihmeissään. Taisi olla niin paljon hössötystä taas pöntössä, että alkuperäinen jälki oli unohtunut. Otin pakkia tien toiselle puolelle ja neuvoin Unskille jäljen edellisen kepin nostopaikasta suunnilleen. Taas se kierteli hiukan mutta murmetti ihan kuin toruen itseään ja jatkoi sitten eteenpäin - ei suoraan jäljestäen, vaan selvästikin penkoen hajupaljoudesta oikeaa jälkeä. Yhtäkkiä se sitten löysi kulman, josta olin kääntynyt oikealle ja jatkoi sitä jälkeä kuin juna loppuun saakka. Viimeisen kulmankin, joka oli terävä, se suoritti kuin liimattuna jäljelle. Vahingosta vissiin viisastuneena!