Alkeistottiskurssilla päivän epistola oli maahanmeno. Ensin kerrattiin vähän käännöksiä paikalla. Nyt Viian asento pysyy hienosti kohdallaan sekä oikealle käännyttäessä että suoraan edettäessä muutaman askeleen verran. Mutta vasemmalle kääntyminen onkin aivan hakusessa. Viia on perinyt äitinsä kropan ja on pitkä kuin linja-auto, ja yhtä loivaliikkeinen käännöksissään. Patukkaan se on onneksi niin hakkina, että lähti aika kivasti kääntymään vasemmalle itsensä ympäri patukan perässä.

Maahanmeno on Viialla ollut aina hidas ja suoritettu istumisen kautta. Nyt yritettiin tehdä nopeita maahanmenoja käsivarteni alta siten, että kyynärpäät koskettaisivat maata ennen takapuolta. Ehkäpä se siitä, pitäisi varmasti vain harjoitella enemmän .

Tänään Hanne tuli kyläilemään Unnun ja Hertan kanssa. Ruoka olikin juuri parahultaisesti valmis kun Hanne hurautti pihaan. Syönnin jälkeen lähdettiin hankiaisille kävelemään koko lauman kanssa. Pienten alkukähinöitten jälkeen tyttöporukka käyttäytyi oikein sopuisasti ja toisiaan kunnioittaen; varsinaista leikkiä ei oikein syntynyt, mutta iloista kirmailua kylläkin. Kuljeskeltiin hyvä tovi pitkin peltoja ja käytiin Tutjunlammen lintutornilla kevättä ihastelemassa. Juttua riitti pitkästä aikaa ja oli tosi kiva rupatella ja nähdä!

Kylläpä aurinko paistaakin kirkkasti! Unelma, Pami ja Viia.