Hanna heitti haasteen, joten kai se on yritettävä. Sen verran on jo vuosia takana, että keskityn tässä pääasiassa koirajuttuihin, vaikka - uskokaa tai älkää - mulla on muutakin elämää - ainakin ollut.

1. Kun olin 3-vuotias minut löydettiin koirankopista nukkumasta karhukoiramme Jyryn kainalosta.

2. Jyry oli koko kylän kauhu, ihmiset pelkäsivät sitä eivätkä suotta. Ohi kulkevat mustalaiset heittelivät sitä kivillä ja kepeillä ja se tuli vihaiseksi vieraille. Jyry oli minusta maailman paras ja hienoin ja siitä on jäänyt ikuinen rakkauteni ja kunnioitukseni karjalankarhukoiria kohtaan.

3. Vielä monta vuotta Jyryn kuoltuakin ryömin koirankoppiin vanhoille oljille aikaa viettämään, koska kopissa haisi minusta ihanalle.

4. Meillä oli 2 kotia: toinen maalla ja toinen kaupungissa. Tunsin kaikki kylän koirat maalla ja kaikki lähikorttelien koirat kaupungissa. Lyöttäydyin tutustumaan jokaiseen hauvaan, jonka älysin asuvan sopivan lähellä ja pyysin lupaa ulkoiluttaa niitä. Vuosikausia asiakaskuntaani kuului mm. mäyräkoira Billy, mopsi Casse, collie Fritzi, labradorinnoutaja Taru, saksanpaimenkoira Vekku, kk kettis Parri, karjalankarhukoira Nalle, lampuri Dinna, suomenpystykorvat Pelle ja Taava, saluki Tani... lyhytaikaisempiin tuttavuuksiin kuului mm. tanskandoggi, rottweiler, bostoninterrieri, kaksi englanninsprinkkua ja aika liuta kaikenkarvaisia sekarotuisia hännänheiluttajia.

5. Joskus ihmiset antoivat markan koiranulkoiluttamisesta. Säästin kaikki koirarahastoon, mutta isä sanoi, ettei saa ottaa rahaa siitä lystistä.

6. En saanut ikiomaa koiraa, koska äiti ei halunnut.

7. Kerran otin kiinni karanneen gordoninsetterin, annoin sille nimen ja vein sen kotiin. Se ehti olla meillä ehkä puoli tuntia, kun äiti soitti poliisille ja oikeat omistajat tulivat hakemaan sen pois.

8. Äidin vastusteluista huolimatta isä varasi meille newfoundlandinkoiran pennun, mutta veljelläni todettiin vakava allergia, joten homma tyssäsi siihen. (Meillä oli kyllä kissoja, kaneja, marsuja, undulaatteja, ankkoja, lampaita, possu ja hevosia).

9. Haaveilin ja suunnittelin omaa koiraa vuosikausia, mutta lopulta ensimmäinen ikioma koirani tuli minulle yllättäen, vahingossa ja väärään aikaan.

10. Keästyökaverini tuli eräänä sunnuntai-iltana yhteiselle kämpäillemme, laski repun selästään ja sieltä putkahti esiin valkoinen, hassun näköinen koiranpentu, jolla oli mustat korvat.

11. Koira oli pelastettu kirvestapolta ja lupasin etsiä sille uuden kodin.

12. Se oli hauska tyyppi ja viikon päästä istuin lattialle, itkin ja sanoin sille, että en oikeastaan voi pitää sitä, mutta jos se haluaa jäädä, niin lupaan yrittää parhaani.

13. Se laittoi etutassut olkapäilleni ja nuoli naamani ja annoin sen nimeksi Taitsu, koska se muistutti isoäitiäni, joka oli myös valkoinen ja pyöreä.

14. Melko pian Taitsuun tutustuttuani tajusin, että suhde omaan koiraan on ihan eri juttu kuin mikään naapurin koirakaveri tai sisarukset tai kukaan muukaan ihminen.

15. Taitsu oli mahdollisimman raivostuttava elukka, hirvittävän riistaviettinen, juonikas, ahne ja kova karkailemaan. Kerran se asui toista kuukautta naapurikunnan puolella eräässä perheessä, jossa oli lauma tenavia ja husky. He antoivat Taitsun nimeksi Gilda, koska sillä oli niin hyvät sääret. Iloisena se kuitenkin lähti kanssani takaisin meille.

16. Taitsun kanssa kasvoin aikuiseksi, muutin 11 kertaa, koin myrsyisän ensirakkauden (ja muutaman muunkin suhteen), vietin opiskeluvuodet, menetin kummisetäni, isäni, ukkini ja mummini, tutustuin Hannuun, menin naimisiin ja paljon muuta. Taitsu eli yli 16 vuotta ja sen hauta on tuossa pihakuusen juurella.

17. Opin Taitsulta paljon enkä aina ollut sille reilu, vaikka se oli aina elämässäni tärkeimmällä sijalla.

18. Taitsu kulki kanssani kaikkialla, odotteli opiskelijoiden vappubileiden lomassa Jokelan pyörätelineessä, rakasti poikaystäviäni ja kaikkia muitakin, mutta jos olin nukahtanut, se ei päästänyt ketään viereeni - siinäpä oiva testi suhteelle.

19. Kerran mittarinlukija seisoi autotallissamme jakkaralla toista tuntia, koska Taitsu ei laskenut häntä pois, vaikka oli kyllä toivottanut tervetulleeksi.

20. Taitsun kanssa tutustuin myös järjestäytyneen koiraharrastuksen ihmeelliseen maailmaan: löysin kotikaupungistani kentän, jolla näin koulutettavan koiria ja kävelin sinne eräänä iltana Taitsun kanssa iloisin mielin ja toiveikkaana. Melkein kaikki kentällä olivat miehiä ja lähes kaikilla oli uljas saksanpaimenkoira. Kysyin miten pääsisin mukaan porukkaan ja eräs ronski mies - luultavasti kouluttaja - tuli housujaan nostellen ja naureskellen sanomaan että "tähän porukkaan et mitenkään". Hämmentyneenä kysyin, että mitä sitten voisin tämän koirani kanssa tehdä, niin mies sanoi, että "sä voit vaikka laittaa sitä putkella päähän" ja sai kannustavan naurunremakan suosionosituksekseen. Itkin viikon ja rakastin koiraani entistä enemmän.

21. Taitsun paras kaveri oli Filos, joka muutti meille 3-vuotiaana. Filos oli kullanmuru paimenpoika. Kuinka ihana oli omistaa koira, jolla oli laumavietti, se ei karannut eikä jahdannut mitään.

22. Paitsi kaksi kertaa se karkasi: ensimmäisen kerran naisiin ja kun se tuli kotiin sillä oli reisiluu poikki. Se saatiin kuntoon ja se karkasi toisen kerran naisiin - sitten lähti pallit. Sen jälkeen se ei enää karannut.

23. Filokselle oli jo opetettu sekä tokon että agilityn alkeet, joten oli varsin palkitsevaa harrastaa sen kanssa. Kisasin sen kanssa molemmissa lajeissa - menestys ei ollut huimaa, mutta hauskaa meillä oli.

24. Ja Filokseltakin opin paljon enemmän, kuin ikinä osasin sille opettaa. Filos oli uskollinen herrasmies ja eli myöskin lähemmäs 17 vuotta ja lepää myöskin kotikuusen alla Taitsun ja muiden rakkaiden vieressä.

25. Unelma.

26. Kauan odotettu, kauan haaveiltu, kauan suunniteltu, pitkään etsitty. Toteutunut Unelma. Tekisi mieleni sanoa "elämäni koira", mutta jokainen koira on elämäni koira. Ne eivät ole tärkeysjärjestyksessä, eivät vertailukelpoisia (paitsi ominaisuuksiensa puolesta), eikä mikään niistä voi korvata toista.

27. Ensimmäiset vuodet Unelman kanssa menivät hämmästellessä, kuinka koira voi olla niin fiksu ja ihana. Myös viime vuodet ovat menneet samoissa merkeissä. Unelma on antanut paljon enemmän, kuin mitä ikinä osasin odottaa.

28. En tiedä, kuinka ikinä voisin osoittaa kiitollisuuttani tarpeeksi Unelman kasvattjille Ninalle ja Artolle, että antoivat minulle tuon helmen.

29. Pamin ei pitänyt jäädä meille. En halunnut pentua siinä vaiheessa, kun Unelma oli vasta 3-vuotias ja Filoskin vielä täydessä terässä, sitäpaitsi suosikkini pentueessa oli Jatsi. "Isän valinta" oli kuitenkin "sininen prinsessa".

30. Löin pahasti laimin Pamin pentukasvatuksen, siinä se vain roikkui mukana ja kasvoi kuin pellossa.

31. Vasta kun Pami oli parivuotias, tajusin, että sehän on oivallinen hauveli ja aloin tehdä sen kanssa asioita tavoitteellisemmin.

32. Kisakärpänen puri minua jo Filoksen aikana, ja sitä on jatkunut. Tosin enää en ole niin intohimoinen kilpailija kuin pari vuotta sitten.

33. Kilpailuissa minusta on kaikkein hienointa huomata, että osaa auttaa koiraa tekemään parhaansa ja nähdä, kuinka intohimoisesti koira suhtautuu asiaan.

34. Olen aina ollut hevoshullu, villin lännen cowboyromantiikkaan ja uudisraivaajahenkeen hurahtanut, mulla on stetson, bootsit, kitara, huuliharppu ja ikuisissa suunnitelmissa myös hapsutakki.

35. Yhtä lailla ihailen Amerikan alkuperäisasukkaiden elämäntapaa ja -filosofiaa ja rakastan vanhoja westerneitä, intiaanitarinoita, country- ja bluegrass -musaa ...

36. ... ja siksikin aussie napsahti mulle kuin nyrkki silmään.

37. Luen australianpaimenkoiran rotumääritelmän noin kerran kuussa, jalostuksen tavoiteohjelman ja All About Aussies -kirjan muutaman kerran vuodessa - kaikki aina vedet silmissä.

38. Ihailen suunnattomasti tuota rotua, joka on syntynyt ja muotoutunut tarpeeseen ja olosuhteisiin.

39. Vaikka rodunjalostus on minusta kaikkinensa fasistista hapatusta ja huutava vääryys luontoa kohtaan, haluaisin nähdä sellaisia aussieita, kuin  oli vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten.

40. Suhtaudun jalostukseen erittäin ristiriitaisesti, monikerroksisesti ja tiukkapipoisesti.

41. Asetan itselleni hyvin tiukat vaatimukset ja tavoitteet kasvatustyössä, mutta en odota samaa muilta.

42. Itse asiassa mua ei kovinkaan paljon kiinnosta, mitä muut tekevät, vaikka toivoisinkin tälle rodulle vain suunnitelmallista, pitkäjänteistä ja tervettä jalostustyötä.

43. Luulen, että ihmiset, jotka teettävät pentuja mielestäni ihan kelvottomilla koirilla, ovat rohkeita ja ymmärtävät tästä hommasta jotakin, mitä minä en vain tajua.

44. Olen yrittänyt utsia jutun juonta toverillisessa hengessä usealtakin henkilöltä, mutta en ole vielä kuullut järkeen käypiä perusteluja - mikä kertonee vain omasta puutteellisuudestani.

45. Uskon edelleen, että vain kymmenisen prosenttia populaatiosta kelpaa jalostukseen...

46. että koira on ennen kaikkea kokonaisuus, ja että

47. jalostukseen käytettävän koiran tulee olla populaation keskitasoa parempi terveydeltään ja käyttöominaisuuksiltaan.

48. Minusta kasvatustyö ei ole ennen muuta hauskaa, vaan työlästä, kallista, aikaavievää, raskasta ja mielenkiintoista.

49. Tiedän, että mitä pitemmälle jatkan, sen varmemmin tulee takapakkia, ja

50. vielä enemmän ihmettelen, ettei suurempaa takapakkia meikäläisen vähällä kokemuksella ole jo tullut.

51. Itselleni kaikkein tärkein pointti käytännössä on vastuun kantaminen, ja siihen olen valmis.

52. Olen käynyt kuoleman rajalla ja tehnyt valinnan elämän puolesta. Ehkä siksi elämän ja kuoleman kysymyksiä pienemmät asiat eivät jaksa kauheasti kiihottaa.

53. Toisaalta minkä tahansa asian ollessa kyseessä aina voi tehdä valinnan elämän ja kuoleman, hyvän ja pahan välillä.

54. Minua ei myöskään liikuta pätkääkään, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Tästä on aina ollut enimmäkseen haittaa, mutta sitä seikkaa en vain pysty muuttamaan.

55. Ihmettelen, miten jaksan edelleen olla utelias ja kiitollinen elämälle, vaikka välillä tuntuu, että olen jo nähnyt kaiken.

56. Pelkään oikeastaan vain sitä, että sairastun niin vakavasti, että koiranpito käy mahdottomaksi.

57. Rakastan eniten maailmassa omaa ydinperhettäni. Siihen kuuluvat tällä hetkellä Hannu, Unelma, Pami, Onni ja Mauno. Ja 4 penneliä, joista luopumisitku on jo alkanut. Perheeni takia olen valmis luopumaan mistä tahansa muusta: työstä, rahasta, talosta, autosta, veneestä ... (varsinkin siitä.)

58. Unelmoin muutosta kotitilalleni Ruuhimäkeen, vaikka tiedän, että se ei koskaan toteudu.

59. Arvostan rehellisyyttä, hyviä tapoja, ystävällisyyttä, suoruutta, siisteyttä, ahkeruutta.

60. Siisteyteen liittyen: olen perusneitsyt, pilkunviilaaja, inttäjä ja järjestäjä. Ja tämän avioliiton aikana olen joutunut kasvamaan tässä suhteessa TOSI PALJON. Ennen piti aina olla koti olla sellaisessa kunnossa, että arkkipiispa voi tulla kylään milloin hyvänsä, nyt pystyn menemään nukkumaan vaikka karvatolleroita vilisee nurkissa, kissankuppi on pesemättä uunin päällä ja ikkunanvälit on pesty viimeksi 10 vuotta sitten.

61. Arvostan yksilöllisyyttä ja individualismia mutta toivon yhteisvastuuta ja yhteisöllisyyttä.

62. Olen tosi surkea koirankouluttaja. Eikä mulla ole kunnianhimoa olla parempi. Joskus vaan ottaa päähän, kun ei osaa.

63. Olen lihonut älyttömästi tänä keväänä, kun en ole käynyt haku- ja muissa treeneissä pentujen takia.

64. Oikeasti tän kuoren alla asuu laiha ja pitkätukkainen ballerina.

65. No EI!

66. Toivon, että kaikki koirani ja muutkin eläimeni saavat hyvän ja pitkän elämän. Tai ainakin hyvän. Ja pitkän.

67. En tiedä, miten selviän siitä päivästä, kun Unelmasta aika jättää. Olen valmistautunut siihen jo 10 vuotta, ja silti eräänä päivänä se tulee yllättäen.

68. Vanha, hyvä koira on oikea käsi, sydämen kolo ja ajatuksen jatke.

69. Voipi olla, että olen saanut parhaat ystäväni jollain tavalla koirien kautta.

70. Olen suunnattoman kiitollinen kasvattieni omistajille, ja näen unia, että asun heidän ja heidän koiriensa kanssa suuressa, onnellisessa koiraleirireservaatissa.

71. Minua on purrut koira 2 kertaa pahasti ja tarkoituksella.

72. Kumpikin kerta oli omaa syytäni: toinen kokemattomuuttani ja toinen "viran puolesta".

73. En ikinä voisi luopua koirastani sillä syyllä, että se ei täytä odotuksiani.

74. En siis ymmärrä, kuinka joku ottaa koiran niin suurin odotuksin, että pettyy. Eläinhän se vain on, kappale luomakuntaa.

75. Minulle koira on niinkuin lapsi tai mikä tahansa uusi tuttavuus, eihän sitä voi mielin määrin muokata toiveidensa mukaiseksi.

76. Mulla on tapana katsoa koiraa silmiin ja kysyä siltä "haluaisitko elää mun kanssa ja tehdä mun kanssa jotakin?"

77. Sitten tehdään sitä, mistä koira nauttii.

78. Aargh. Siru on minulle yhtä tärkeä koira kuin kaikki muutkin koirani, vaikka sen elämä oli pieni ja lyhyt.

79. Vaikka olen muutenkin tällainen karjalainen itkijänainen, niin maailman helpoimman itkun saa Sirua ajattelemalla.

80. Elämäni vaikeimpia aikoja oli silloin, kun Siru kuoli. Eräällä ystävällä oli silloin myös vaikeaa oman koiransa sairastaessa. Yritin lohduttaa häntä sanomalla, että voisihan asiat olla vielä paljon huonomminkin, jos vaikka koira kuolisi. Hän sanoi, ettei tunne ketään, joka olisi siinä tilanteessa. Siru oli lopetettu päivää aiemmin. Silloin en saanut sanaa suustani. Myöhemmin ajattelin, että olinpa itsekäs ja oman suruni vallassa.

81. Koirat ovat opettaneet mulle elämästä enemmän kuin eskari, 9 vuotta peruskoulua, lukio ja kaikki vuodet korkeakouluissa ja yliopistoissa.

82. Mulle koiraharrastuksissa liike on tärkeämpää kuin päämäärä. Joka ikisessä treenissä, kisassa ja tilanteessa oppii ja saa elämyksiä.

83. Säälin jokaista koiraa, mutta erityisesti sielultaan omistautuvaista aussieta,  joka joutuu kilpailemaan lauman kanssa paikasta oman ihmisen sydämessä .

84. En myöskään ymmärrä, miksi jotkut ihmiset tarvitsevat koiran, jotta voivat projisoida kaikki elämänsä vaikeudet siihen.

85. Olen vakuuttunut, että koira on ihan liian fiksu, vilpitön ja uskollinen olemaan kenenkään kynnysmattona, egon jatkeena, pentutehtaana tai kaiken pahan alkuna ja juurena.

86. Jos voisin, laatisin lain, joka kieltäisi yli 10 oppilaan peruskoulun lopettamisen.

87. Ja toisen, joka kieltäisi yli 20 oppilaan ryhmäkoot.

88. Kunnioitan elämää kaikissa muodoissaan, ja elämäni järkkyy pahasti, jos vaikka lintu jää autoni alle.

89. Uskon, että maailman muuttaminen alkaa itsensä velvoittamisesta ja haluaisin elää vielä syvemmin sen periaatteen mukaisesti.

90. Olen kuitenkin liian laiska ja mukavuudenhaluainen muuttaakseni paljoakaan.

91. Elämäni suurimmat intohimot liittyvät musiikkiin ja eläimiin.

92. Suurimmat toiveenikin liittyvät näihin kahteen.

93. Ehkä kaikkein eniten toivon, että oppisin puhumaan koiraa. Ja kissaa. Ja lammasta ja hevosta ja... Ja ymmärtämään noita paremmin muutenkin.

94. Kuljeskelen mielelläni vanhoissa verkkareissa ja rikkinäisissä kumppareissa kesät talvet.

95. Kaikkein ihaninta on nukkua koira kainalossa.

96. En kuitenkaan enää tee sitä (paitsi matkoilla),  koska mulla oli aina nenä tukossa ja silmät punaisina.

97. Kiva on nukkua oman ukonkin kainalossa.

98. En osaa olla kateellinen, mutta yritän päivä päivältä olla sosiaalisempi ja parempi ihmissuhteissa.

99. Jos olisin rikas, mulla olisi kummilapsi Afrikassa, siivooja, puutarhuri  ja Toyota Land Cruiser, mutta ei isompaa taloa, enempää koiria eikä kalliimpia vaatteita.

100. Olen onnellinen ja kiitollinen elämälle.

Haastan Mölsän Katin ja Turusen Hannan.