... meni meillä Pamin kanssa hakukoe eilen Kerimäellä. Lähdin matkaan hyvin luottavaisin mielin, kun uusi systeemi oli toiminut niin hyvin treeneissä ja tottiskin tuntui olevan hyvällä mallilla. Mentiin ekassa parissa tottikseen, viritin Pamia ja se oli ihan ok. Mutta jo seuraaminen oli mitä sattuu, seisoi kun piti istua, istui kun piti mennä maahan, jäi juoksusta seisomaan toisella käskyllä, ei tuonut 2 kg:n kapulaa, kiersi estenoudossa takaisin, ei lähtenyt eteen ja meni maahankin vasta toisella käskyllä. Paikalla makuu erinomainen, hyppynouto erittäin hyvä, 66 p. Aivan uskomatonta.

Päätin tehdä maastossa maksetun harjoituksen, mutta Pamipa ei halunnut. Eka ukko löytyi oikealta puolelta roskiksesta, mutta näytölle lähtö oli todella tahmeaa ja jouduin antamaan toisen käskyn. Silti se kierteli ja kaarteli eikä halunnut mennä roskikselle. Sen jälkeen laitoin Pamin vasemmalle, se sai ilmeisesti hajun aivan vasemmasta takanurkasta, koska lähti etenemään sinne päin vauhdilla. Kutsuin pois, ja Pamin lopetti hommat siihen. Se ei kertakaikkiaan enää lähtenyt. Keskeytin.

Olen ihan ulalla. Joko meillä on asiat todella huonosti tai sitten on juoksu tuloillaan. Ja vaikka olisikin juoksu tuloillaan, niin silti on asiat huonosti. Pami ei ole koskaan ollut tuollainen. En varmaan uskalla enää koskaan mennä sen kanssa hakumetsään. Enkä mihinkään muuallekaan. Koirani, joka on aina ollut tykki hakumetsässä, innokas, malttamaton ja onnesta pinkeänä, ei halunnut. Olen aivan maassa.