Tunnustus: jätin maanantain vakituiset hakutreenit väliin kylmästi ryhmäni hyljäten koska sain aivan lyömättömän tarjouksen osallistua Ritva Kirjavaisen vetämiin treeneihin. Olen odottanut viime syksystä saakka pääsyä jonkun asiantuntevan kouluttajan oppiin, joka osaisi neuvoa kuinka voittajaluokan hakukoiralle treenataan kestävyyttä, intoa ja hyvää tekniikkaa, kuinka nostetaan motivaatio huippuunsa pitkällä radalla.

Laitoin siis tällä kertaa oman koirani ja itseni etusijalle, ja sain enemmän kuin osasin odottaa.

Kokoonnuimme Onttolan raunioradalle maanantai-iltana. Mukana olivat Ritva ja miehensä Kyösti, sekä Heli ja Mika Heiskanen Rocco-riiseninsä kanssa (Ritva on Roccon kasvattaja).

Ritva muisti Pamin muutaman vuoden takaa. Aluksi hän kyseli meidän treeneistä, palkkaamisesta, ongelmista, kisoista, toiveista yms. Kerrottuani esim. meidän palkkaussysteemistä hän kyseli perusteluja siihen. Miksi makkaraa? Miksi vain viimeinen maalimies leikkii?

Perusteellisesti poristuamme päätettiin tehdä Pamille treeni, jossa katsotaan sen työskentelyä, leikkihaluja ja kestävyyttä. Koko treeniä en ala askel askeleelta selostaa, mutta kaiken kaikkiaan Pami teki kahdeksan pistoa vauhdikkaasti, täydellä innolla. Jokaisella pistolla löytö ja maalimies palkkasi saalistusleikillä kunnolla ja ajan kanssa. Seitsemännellä löydöllä sattui moka, kun maalimiehellä olikin palkka näkyvissä. Pami ei tuonut rullaa ennen kuin käskystä, ja lähti sitten hieman vaisusti näytölle, mutta viimeinen ukko otettiinkin sitten varman päälle, vieläpä "hipatus" näytölle lähdettäessä (maalimies "kutsuu" koiraa iloisella äänellä palkkalelua heiluttaen).

Lopulta leikittyään kaikkien kanssa itsensä aivan läkähdyksiin pieni koirani oli väsynyt ja onnellinen. Mitä tästä opimme:

- Pami on aikuistunut ja itsenäistynyt. Se ei tarvitse enää tukeani samalla tavalla kuin ennen. sillä kyllä riittää toimintakykyä ja taisteluhalua itsenäiseen työskentelyyn ja maalimiehen kanssa hauskanpitoon.

- Minä itse olen passiivinen. Tuon koiran radalle ja lähetän sen töihin. Näytöllä maalimies tekee työt, minä en katsokaan koiraa. Takaisin keskilinjalle tultaessa hillityt kehut ja innostukset jatkaa etsintöjä.

- Maalimiesten on osattava leikkiä ja lukea koiraa. Jos maalimies ei osaa leikkiä, on parempi antaa sellaisen maalimiehen olla palkkaamatta kokonaan. Parempi ilman leikkiä kuin huono leikki.

- Paras palkka on leikki. Makkarat ja lihapullat voi unohtaa.

- Pamilla ei lopu kunto kesken. Motivaatiota on vain kasvatettava kunnollisilla hauskanpitotreeneillä.

Summa summarum kuten Heli sanoi: "Pami löysi sisäisen Rocconsa" .

Tiistaina otettiin vielä vahvistustreeni. Kolme pistoa, kolme löytöä, jokaisella näytöllä maalimies leikki hyvin. Huomasin motivaation lisääntyneen jo eilisestä siinä, että toisen piston umpipiiloa Pami kiersi pitkään innostuneesti, kun ei heti löytänyt irtorullaa. Aiemmin se saattoi mennä piilolle ja jos ei heti rullaa näkynyt se tuli pois.

Mahtavaa. Oli taas onnellinen hauva. Ritva sanoi, että vielä 5 treeniä, niin sitten voit sanoa, onko menetelmä toiminut.

Lopuksi otettiin vielä esineruutua. Pami oli hiukan sekaisin vielä hakutreenistä, mutta toi kuitenkin kaikki kolme pienien vaikeuksien kautta. Vein sen autoon, otettiin muut koirat välillä ja sitten vielä Pami laitettiin hakemaan yksi esine. Se meni hienosti! Ja sitten Unski pääsi vielä hakemaan kaksi esinettä - oi onnea! Viimeisiksi vinkeiskis saatiin vielä neuvoja tottikseen ja ruokintaan. Hienot treenit, mahtavia kokemuksia ja elämyksiä! Tästä on hyvä jatkaa!