Sunnuntaina hakuryhmämme kokoontui taas meidän kylälle. Tällä kertaa mukana oli myös Tahvo-tolleri Tiinan ja Pekun kanssa. Tallattiin ihan kunnon alue vaihtelevaan maastoon (Lotmantien ja Päivisen väliin) missä oli ensin pusikkoa ja heinikkoa ja sekalaista puustoa ja sitten vanhaa kuusikkoa.

Viialle tehtiin neljä näkölähtöä, mitkä osoittautuivat liian vaikeiksi. Ensimmäinen maalimies meni metsään ja heilutti namirasiaa. Viia lähti innoissaan perään, mutta maalimies oli ehkä himpun liian kaukana, ja pieni alkoi epäröidä matkalla. Menin sen kaverina metsään jonkin matkaa, ja silloin se rohkeasti menikin maalimiehen luo. Palasin keskilinjalle ja Viia tuli perässä maalimiehen kanssa namuja syöden. Hieno homma.

Toisena lähti Peku samalla tavalla. Sadan miljoonan hyttysen takia Pekulla oli mustan anorakin huppu tiukasti nyöritetty naaman ympärille ja äänikin on hällä kohtalaisen miehisen möreä... Viia meni n. 1,5 metrin päähän innoissaan, ja alkoi sitten arkailla. Ei auttanut Pekun houkuttelut, vaan menin kaveriksi paikan päälle ja syöteltiin namit yhdessä. Sitten kaikki olikin hyvin taas eikä Peku ollutkaan enää yhtään pelottava kun nousi ylös.

Kolmas ja neljäs menivät jo ihan hienosti. Seuraavan kerran palataan vähän taaksepäin, koska PiiWii on kuitenkin vielä ihan pikkuinen. Ehkä ihan makkararinki olisi paikallaan, kun mörköikäkin alkaa olla kohdalla.

Hakutreenien jälkeen Viia pääsi uiskentelemaan Lappilanniemeen Viiru-siskon ja Mörkön kanssa. Voi sitä riemua! Viiasta vaan Mörkö olisi ollut kaikista kivoin lelu - miten joku voikin olla niin pieni? Sirkun ottamia haku- ja rantaleikkikuvia täällä.