Viia sai maanantaina toiset rokotuksensa, ja on nyt siis niin yhteiskuntakelpoinen kuin 4 kk vanha koiranpentu voi olla. Lääkärissä oli taas ihan kamalan nastaa ja kivat hoitsutädit antoivat mukaan pentukanssin, jossa oli namuja  ja dentastixejä ja esitteitä (nekin on Viian mielestä kivoja, koska niitäkin voi syödä). Katseltiin myös vähän lapsen hampaita, jotka varmaan kohta alkavat vaihtua. Hassun näköistä, kun suussa on ihan liian pikkuruiset helmihampaat.Viia haukkui lääkärisedän, joka ei kiinnittänyt siihen tarpeeksi huomiota, ja vanhan terrierin, joka irvisteli sille. Siitäs saivat. Viia on pentu, joka menee häntä liehuen tilanteesta toiseen ja lyö kaiken leikiksi.

Illalla alkoivat Josepan hakutreenit. Kokoonnuimme meidän kylätalolle, ja lähdimme siitä metsään. Mukana olivat tällä kertaa vain Hilkka ja Kiri (mukana myös Valo), Satu ja Topi (mukana myös Viiru) ja Sirkku ja Susu (mukana myös Mörkö). Minä otin mukaan vain Viian. Sydän kirvellen jätin mummelit kotiin. Vielä muutama viikko sitten suunnittelin kesän treeniaikatauluja ja Pamin palkkauksen kehittämistä ja selasin innokkaasti koekalenteria voittajaluokan hakukisoja varten. Koko kesä meni uusiksi niin äkkiä. Eniten tietysti harmittaa se, että Pami rakastaa hakua. Pami rakastaa mitä tahansa, missä saa panna kaikki peliin.

Tallasimme pienen alueen, mukana pikkuapulaiset Valo, Viiru, Mörkö ja Viia. Hassut kääpiöt juoksivat ja mylläsivät metsässä täysin rinnoin. Topin, Kirin ja Susun tehtyä hyvät treenit oli Viian vuoro päästä elämänsä ensimmäisen kerran hakumetsään. Hilkka, Satu ja Sirkku asettuivat kyykkyyn melko tasaiselle paikalle kolmioon n. 7 m välein. Vein Viian kolmion keskelle ja se hoksasi heti, että täällä kyyköttää nastan näköistä porukkaa. Laskin sen menemään Satun luo. Satu kehui ja syötteli nameja, ja kun hän lopetti, kutsuin Viian pois ja kehuin. Sitten näytin sille Sirkkua, ja päästin taas menemään. Näin edettiin kolme kierrosta, kunnes maalimiehiltä loppuivat namut. Kaikki nousivat ylös ja lähdimme pois reipasta pikkuhauvaa kehuen. Eihän se varmaan mitään käsittänyt, mutta hirmu nastaa sillä oli.