Lupauduin ohjeistamaan tolleriporukkaa ilmaisutreeneissä, ja samalla sain syyn muutamaan treeninpätkään omieni kanssa. Paikan etsinnässä meni aikaa, kun lunta oli valtavasti ja kauniin sään takia myös hiihtäjiä ja ulkoilijoita joka paikassa. Lopulta päädyimme Olli Tiaisen majalle , missä ei liiemmin liikennettä ollutkaan. Oli aika kylmää, pakkasta -12, mutta aurinko jo lämmittää hiukan. Teitä oli aurattu sen verran, että saatiin harjoiteltua ilmaisuja aloittelevien tollereiden ja Susun kanssa.

Unski pääsi näyttämään, kuinka kiintorulla toimii. Laitettiin 3 ukkelia valmiiksi, kaksi lakanoiden alle ja kolmas mökin pylvään taakse piiloon. Unski noukki ukkelit sekalaisessa järjestyksessä, ilmaisut oli tosi hienot ihan ukkelin vierestä ja näytöt olivat vauhdikkaat. Palkkana ekalla ukkelilla lihapullaa, toisella ei mitään ja kolmannella kissan tonnikalaa. Lopuksi tietysti leikittiin wubballa. Mummu oli niin liekeissä, että piti sammutella hangessa vähän väliä .

Pamikin sai etsiä kaksi ukkoa. Molemmat olivat kunnolla piilossa, ilmaisut irtorullilla ja palkkana toisella wubba ja toisella narupallo. Hienosti meni! Kivasti tuntuu olevan muistissa tytöillä tuo hakuhommeli.

Treenien jälkeen paikalle ilmaantuivat myös Hanna & Jatsi sekä Mari uuden koiransa Lilin kanssa. Wallu oli saanut jäädä viettämään laatuaikaa iskän kanssa; oli hieman väsähtänyt kuulemma uuden siskon kanssa riekkumisesta jo edellisenä iltana. Lili oli oikein kiva ja reipas tyttönen, vailla mitään tapoja mutta erittäin kiltti, avoin ja sosiaalinen aussien alku! Susu oli ihan ihmeissään, kun kerrankin joku oli porukassa vielä nuorempi. Oikein hyvin tulivat kaikki keskenään juttuun. Topi-parka päästi kyllä melko sydäntäraastavan itkun, kun Pami antoi turpiin, vaikka tuoksui niin ihanalle... Kyllä elämä on vaan niin epistä toisinaan. Lenkkeilimme hieman toista tuntia ja koirat tuntuivat nauttivat kevättalven auringosta kuten ihmisetkin.