Rakas, ihanainen Unelmaiseni täyttää tänään kaksitoista vuotta. Voi hurja! Kyllä aika on mennyt niin järkyttävän nopeasti; vastahan se oli sellainen joka suuntaan 20-senttinen pörriäinen joka ähki äänekkäästi kun ei ylettynyt hyppäämään sänkyyn ja joka ei millään suostunut metsälenkillä kannettavaksi vaikka vaaleanpunainen masu oli ihan naarmuilla vatukon piikeistä.
Mutta toisaalta kun miettii vuosia taaksepäin, niin onhan kaikkea tapahtunut paljonkin. Kaksitoista vuotta sitten en osannut edes unelmoida, että meillä voisi olla niin upeaa ja hauskaa yhdessä; mahtavia treeni- ja kisakokemuksia, jopa kisatuloksia, mutta ennen kaikkea ihanaa elämää yhdessä: matkoja ja luontokokemuksia ydessä, iltoja sohvassa, retkiä ja leirejä ystävien kanssa, pentujen hoitoa - ja ihan vain toistemme tuijottelua, nuolemista ja rapsuttelua. Unelma on yltiöpositiivinen koira, joka viestittää ympärilleen vain rauhaa, iloa ja postitiivista energiaa. Siitä tulee mieleen sellainen sievä pikkutyttö, jonka vaaleanpunainen rimpsumekko on likaantunut ja helmasta revennyt, taskussa hienoja kiviä ja käpyjä, polvessa laastari, sukat makkaralla, likainen naama ja toinen lettinauha hävinnyt aikoja sitten. Mutta hän siniset silmät pyöreinä hymyilee ja hämmästyneenä ihailee luomakunnan kauneutta.
Hanne toi pari viikkoa sitten Unelmalle tuliaisen, jonka annoin lahjaksi vasta tänään: Pehmolampaan, jossa on 16 piippiä sisällä! Voi hyvänen aika. Piti jo laittaa lammas jäähylle siksi aikaa, että videokameran akku latautuu. Se show on nimittäin ihan pakko kuvata.
Jatkoa siis seuraa. Mutta onneksi olkoon, Unelma! Tajuatko, että sinua rakastetaan aivan älyttömästi?
*** *** *** *** ***
Kas tässä Unskin synttärijuhlat kuudessa, lyhyessä pätkässä:
Kommentit