Kun nyt kerran kuulun noutajajärjestöön, niin kävinpä sitten heidän tokoryhmässä treenaamassa Pamin kanssa. Vastassa oli heti vepekaverimme Kirjavaisen Kirsi Ruun kanssa. Kirsi tokaisi jotain pientä ihmetystä että kuinka me ollaan noutajien treeneissä, mutta mie tuumin että eikös tuo Pami mene ihan noutajasta kun on pitkä häntä ja isot korvat.  Sitäpaitsi oli siellä muitakin vähemmän noutajia, mm. Mari Oscarin kanssa.

Illan aiheena oli luoksetulon pysäytykset, meille siis tosi hyvä aihe! Mie kun en ole uskaltanut oikein treenata koko liikettä, ettei vain menisi pieleen. Saatiin hyviä neuvoja. Ensin opetin Pamia seuraamaan kättä, jotta jos päätän käyttää käsimerkkiä pysäytyksessä, niin se oppii seuraamaan kättä, josta pallo lentää. Pamppuhan alkoi tietysti jo kerrasta ennakoida, joten sitten otettiin vauhdikasta luoksetuloa ja läpijuoksuja ainakin 10 kertaa. Sitten kokeilin ohjaajan valvovan silmän alla äänellä pysäytystä (käsky on "odota", kuten liikkeestä seisomisessakin), ja Pami pysähtyi hyvin. Täytyisi nyt vain päättää, mitä käskyä käyttää.

Meidän todelliset ongelmat ovat ennakointi ja huonot perusasennot, mihin sain myös hyviä vinkkejä. Kuten edellisessäkin kirjoituksessa, pitäisi vaan treenata, että saisi tuloksia aikaan. Ehkä jossain vaiheessa saan itseäni niskasta kiinni. Tai jos, en, niin ei sitten. Ihan kivoja nuo koirat ovat kouluttamattominakin.

Ryhmä oli tosi kiva ja pieni ja kouluttaja hyvä. Harmi vain, että treenit ovat niin kamalan kaukana ja vielä tiistai-iltaisin, jolloin mulla on yleensä muuta menoa. Mutta ainakin toisinaan on ehkä mahdollisuus käydä tuolla tsekkaamassa, miten sujuu.

Marilla oli mukana myös Uula, joka pentukurssin jälkeen oli auton lämpimässä vetelemässä sikeitä. Mari raahasi raasun ulos pakkaseen, ja kylläpä Uula ilahtui kun hokasi ketä moikkaamaan hänet revittiin uniltaan! Oli tosi kiva nähdä pikkupoika, joki on kyllä vielä aika pieni, vaikka painaakin jo huimat 11 kiloa. Sovittiin, että järkätään treffit, kunhan Viiakin saa rokotukset kuntoon.