Kas, on viikko vierähtänyt! Syyssäät ovat pääosin suosineet, joten yhtä ja toista on puuhailtu.

Sunnuntaina käytiin korjailemassa hakua. Pamille neljä maalimiestä ja ilmaisut irtorullilla. Ensimmäiseltä piilolta se tuli pois ilman rullaa - Pamia aina sotkee tuo, kun sillä ei olekaan kiintorullaa kaulassa. Virheilmaisua se ei ole koskaan tehnyt, mutta se ei osaa etsiskellä rullaa, kun se on jo tottunut, että se löytyy oman leuan alta. Hassu. Unskille oikeaan etukulmaan ukko umpariin, vasen tyhjä ja oikealle toinen ukko pressuun. Etsitytin Unskilla tyhjän kulman kolmesti, kun se ei käynyt kunnolla piiloa kaivelemassa. Ei laantunut into yhtään tällä kertaa - oli vissiin tosi kivaa.

Sillä aikaa kun Unskin kanssa puuhasteltiin hakumetsässä Pami oli puuhastellut autossa. Se oli kiukuissaan alkanut pureskella sellaista muovista lenkkiä, josta saa säädettyä takapenkin selkänojaa. Kuinka ollakaan, Pami oli onnistunut pujottamaan alaleukansa lenkistä läpi, ja tempoili autossa aivan paniikissa kun tulin paikalle. Pelkäsin, että kohta murtuu leuka tai hampaat. Rauhoitin Pamia ja Arja tuli auttamaan, mutta ei saanut irrotettua lenkkiä koiran leuan ympäriltä, vaan se piti leikata puukolla irti! Huh! Onneksi ei vammoja tullut, eikä Pamikaan alkanut yhtään kammoksua autoon menoa. Huomenna saan autoon häkin!

Keskiviikkona kokoonnuttiin aussieporukalla Pärnälle tottista treenaamaan ja torstaina meille lenkkeilemään ja evästelemään. Kiitos kaikille mukavasta päivästä ja hyvistä sapuskoista!

Perjantaina piti olla hakutreenit, mutta en ehtinyt sinne auton takapenkin säätimen korjauksen vuoksi. Lauantaina olin viestikokeessa sihteerinä ja Unski oli mukana pikku apulaisena. Sehän oli ihan tärkeänä kisatoimistossa ja onnessaan kun sai olla mamman kanssa kahdestaan. Kun saatiin muu porukka lähtemään maastoon, käytiin vähän lenkkeilemässä ja harjoiteltiin tokoliikkeitä tihkusateessa. Nyt enimmäistä kertaa (!) sujuivat kaukokäskyt ptemmältä matkalta! Ehkäpä syynä oli pikkuleipäpalkka. Pami vietti sillä aikaa isin kanssa laatuaikaa. Olivat käyneet pyörälenkillä ja syöneet namuja soffassa.

Sunnuntai-iltapäivän ratoksi tehtiin piiiitkä metsälenkki. Pituuden syynä oli osittain se, että minä sain taas kerran päähäni lähteä katsomaan "mihin tuo polku mahtaa johtaa".