Pässipoikamme ovat kasvaneet hurjasti kesän kuluessa. Ovat ne kyllä syöneetkin: niiden aitauksessa olevista pensaista on lähteneet sekä lehdet, marjat että kukat parempiin suihin. (Sen sijaan räksän kehvelit ovat syöneet kirsikat, ennen kuin älysin tehdä mitään asian eteen.)

Eilen vietimme koirien kanssa hyvän tovin pässien parissa. Homma etenee yleensä siten, että Pami tekee varsinaiset työt ja Unski touhottaa ja antaa kyytiä pojille tarvittaessa. Ensin lähetin molemmat koirat vajaan ajamaan pojat ulos (Unskin lempipuuhaa), jotta sain vähän siivoiltua ja levitettyä uusia alusia. Kuuno on varsinainen maanvaiva: se ei kunnioita koiria pätkääkään, vaan seisoo justiinsa siinä, missä arvelee olevan paras rapsutusten ja herkkupalojen jakopaikka, eli minuun nojailemassa. Tällä kertaa kuitenkin koirat pitivät jopa Kuunonkin poissa lähettyviltä sen aikaa, kun täytin kaura-astian ja vein sen syöttöpaikalle. Siinä vaiheessa pässit olivat jo kaikonneet mikä minnekin, joten lähetin Pamin kokoamaan niitä. Pami hoitaa homman eleettömästi ja ilman turhia äksyilyjä; "kaikki" käskyllä se lähti hakemaan vielä uudelleen Rinkistä, joka arimpana aina sinkoaa kauimmaiseen nurkkaan pusikkoon. Sillä välin kun Pami on kokoamassa täytyy minun pitää Unski tiukasti maassa tarpeeksi kaukana itsestäni, etteivät pässit säiky sitä. Kun saatiin kaikki pässit atrialle pyysin koirat portille ja kiittelin. Kauhean tohkeissaan ne olivat, mielestään varmaan tekivät suurenkin urotyön Nauru.