Meinasi mennä toinenkin viikonloppu väärässä paikassa: Siis viikko sitten mun olis tietenkin pitänyt olla Kiteellä Suskin tottisseminaarissa eikä rotuottelussa, ja nyt taas ei olisi pitänyt lähteä Maaningalle jälkikisoihin vaan olla alusta asti Marja-Leena Hiturin vetämällä vepe-kurssilla Joensuussa.
Mutta onneksi Unskin ja mun tottis epäonnistui taas täydellisesti Maaningalla, joten kiiruhdimme hippulat vinkuen vepeilemään Pamin kanssa Kaunislahteen.
Melkeinpä kirjan voisi kirjoittaa viikonlopun annista, niin paljon tuli asiaa. Marja-Leena on loistava ja innostava kouluttaja ja ihana ihminen. Sää suosi molempina päivinä ja paikkahan on ihana hiekkarantoineen.

Aluksi otettiin Pamin kanssa vientiä. Olemme harjoitelleet sitä muutamia kertoja kuivalla maalla, ja Hannullehan Pami alkoi viedä kotona. Ongelmana on ollut se, että Pami ei ole halunnut viedä vieraille ihmisille ainakaan käteen saakka. Marja-Leenalla oli hyvä ehdotus: Arja ja minä menimme soutajan kanssa veneeseen. Marja-Leena lähetti Pamin rannalta tuomaan köyden pätkää. Aluksi sekä Arja että minä olimme ottavinamme narun vastaan, mutta Arja kuitenkin otti sen ja minä heitin heti lelun palkaksi. Pari kertaa tehtiin näin, sitten niin, että minä vain istuin Arjan seurana veneessä, ja Pami toi esineen hänelle. Palkka lensi kuitenkin minulta. Seuraavassa vaiheessa minä olin matalana veneessä piilossa, ja nousin palkkaamaan vasta, kun Pami oli tuonut esineen Arjalle.
Sunnuntaina jatkettiin vientiä siten, että Arja meni yksin soutajan kanssa veneeseen ja minä lähetin Pamin esinettä viemään. Pari kertaa se vei Arjalle, sitten vaihdettiin vastaanottajaa. Ongelmitta Pami vei esineen myös Marja-Leenalle, Tuijalle ja Marille. Vienti eteni siis hienosti. Pikku miinus oli, että vesi oli melkoisen kylmää. Kun lähetin Pamia rannalta, aina veteen astuessaan se pudotti esineen suustaan, otti sen kuitenkin ja lähti sitten vasta. Kun siirsin lähetyspaikan veteen, vastaavaa ongelmaa ei ollut. Marja-Leena sanoi, että kun liike varmistuu, pudottamista ei enää tapahdu.

Veneen haku. Alokasluokan veneen haku sujuu hyvin. Marja-Leenan mukaan on turha harjoitella sellaista, mikä menee hyvin, koska siitä alkaa tulla tylsää. Siispä siirryttiin avoimen luokan veneen hakuun. Kun ajelehtivan veneen köysi oli sopivasti kohdalla, Pami nappasi sen aina suuhunsa ja vei veneen hienosti rantaan, mutta jos köysi ei ollut ihan matkan varrella, niin Pami jätti veneen ja ui kiireesti rantaan lelun luo. Lelu oli siis liian houkutteleva. Marja-Leena otti lelun piiloon ja antoi sen vasta, kun Pami oli tuonut veneen perille saakka. Toimii paremmin.

Hukkuvan pelastus. Siinä ei ole mitään ongelmaa. Hyvin toimii myös siten, että olen Pamin kanssa toisessa veneessä, maalimies hyppää toisesta veneestä, Pami nappaa maalimiehen ja vie rantaan. Hauska pikku koira!

Rantaan tulo, eli tolppien väliin pitäisi siis osua kaikissa liikkeissä. Marja-Leena näytti, kuinka hän opettaa koiralle tolpat ja sitten teimme Pamin kanssa perässä. Ensin tolpat laitettiin n. 3 metrin päähän toisistaan, että koira pystyy hahmottamaan ne helpommin. Heittelin Pamille muutaman kerran lelua tolppien välistä veteen, ja se toi lelua minulle takaisin. Sitten heitin lelun tahallaan vinoon ja neuvoin Pamia tulemaan tolppien välistä takaisin. Tärkeää on palkata hyvin ja riekkua koiran kanssa kunnolla, että sillä riittää intoa ja energiaa tehdä hommaa yhä uudestaan ja uudestaan.  Pikkuhiljaa sitten levennetään tolppien väliä.

Kertakaikkiaan kiva kurssi! Saatiin myös tottisohjeita Unskille, mutta niistä toisaalla. Kuvia kurssilta täällä.
Tosin me ei Pamin kans olla kuvissa.