Helle viileni hieman normaaliksi kesäkeliksi. Sen kunniaksi vein hauvani pitkästä aikaa pyörälenkille. Aika huonoksi on kunto repsahtanut meillä kaikilla; minä huohotin ylämäissä ja jouduin juottamaan koiria monta kertaa, vaikka vauhti ei ollutkaan kova. Reppanoiden reisilihakset ovat ihan haihtuneet. Uinti ei korvaa kunnon juoksemista.

Illalla oli Josepan johtokunnan kokous, johon lähdin lähes tuntia liian aikaisin, että ehtisin käydä Pärnällä tottista treenaamassa. Oli tosi kiva treenata pitkästä aikaa! Yritin muistaa kaikki Eijan leirillä antamat neuvot. Tällä kertaa sovelsin niitä kuitenkin lähinnä muihin liikkeisiin, enkä harjoitellut pelkkää seuraamista oikeastaan ollenkaan. Pami oli tosi innoissaan ja teki kaiken yllättävän hyvin! Hyppyihin ja noutoihin oli tullut vauhtia, intoa ja tarkkuutta lisää, ja eteen lähettäminen meni kerrankin niin, että Pami ei ennakoinut seuraamisessa, mutta lähti suoraan ja vauhdilla. Asiaa varmaan auttoi se, että se huomasi kentälle salaa jättämäni wuban juuri oikealla hetkellä, eli n. 8 askelta sen jälkeen, kun olin lähettänyt sen etenemään.

Unelman kanssa piti tietysti hiukan harjoitella = riekkua temppujen merkeissä. Mummu olisi jaksanut pitempäänkin, mutta aika loppui kesken, ja piti kiiruhtaa kokoukseen. Kololla odotti kiva yllätys: Jenna oli ottanut pikku Toman mukaan! Hain siis myös Pamin autosta poikaansa tervehtimään, ja siinähän niillä meni kokousaika rattoisasti pöydän alla painien ja siankorvia narskutellen. Toma oli jo kasvanut valtavasti ja oli hurjan reipas ja komea pikkupoika.