Max (Patchcoat Valiant) on ollut meillä yhdeksän päivää hoidossa. Hauska tuollainen vuosikas poika: loputtoman avoin, iloinen, energinen ja hyväntahtoinen. Elämä on laiffii, maailma on tulvillaan upeita asioita, ihmiset ovat aivan fantastista porukkaa.

Kävin Maxin kanssa luustokuvauksissa, ja lääkärin vastaanotolla vasta oli kivaa Maxin mielestä! Iloisena se touhotti ympäriinsä kunnes sammui ihan yhtäkkiä nukutuspiikin vaikutuksesta. ja muutamaa tuntia myöhemmin kun se heräsi, oli varmasti paha olo ja toimintakyky nollassa vielä pitkän aikaa, mutta häntää pystyi kyllä heiluttamaan kaikille vaikka kieli roikkuikin poskessa.

Viia ja Max ovat olleet erottamattomat. Kuin paita ja peppu ne mennä huristavat pitkin pihaa, pitkin peltoja, ojien yli, metsissä, rannoilla ja järvissä. Sisällä ollessaan ne leikkivät kahdestaan kunnes uupuvat ja nukahtavat kylki kyljessä.

Mummuset ovat myös opettaneet Maxille vähän laumajärjestystä ja vanhempien kunnioittamista. Eräänä iltana Max erehtyi nappaamaan suuhunsa Unelman Kukon, joka on maailman toiseksi tärkein asia. (Maailman tärkein asia on Unelman Kitara.) Max jäi seisomaan Kukko suussaan, kun Unelma havaitsi aarteensa joutuneen valloittajan kitaan. Unski meni aivan Maxin viereen seisomaan ja tuijotti tätä syrjäsilmällä. Max jähmettyi täysin, mutta ei pudottanut Kukkoa suustaan. Ihan hiljaa Unski painautui lähemmäksi Maxia, painoi pojan seinää vasten ja  asetti poskensa Maxin poskea vasten. Silloin putosi Kukko ja pikkupoika luikki tiehensä. Sen jälkeen aina lelukoppaa kaivellessaan se on varmistellut, mitä mieltä Unelma on minkäkin lelun ottamisesta.

Pami on sanonut Maxille pari kertaa tönimisestä ja etuilusta - melko nätisti kuitenkin. Ja Max uskoo helposti. Julkisilla paikoilla toisia koiria tavatessamme Max ei voi käsittää, että joku ei ehkä pidäkään siitä. Se menee tutustumaan reippaasti kaikkiin häntä heiluen, eikä varmasti ala rähistä kenenkään kanssa. Jos joku murahtaa tai irvistelee sille, se on niin aidosti hämmästynyt - sen naama suorastaan huudahtaa: "Etkö sä TYKKÄÄ musta??? MIKSET???"

Nyt odottelen Maxin kotiväkeä hakemaan poikansa kotiin. Kyllä tulee ikävä. Toivottavasti tavataan taas pian!