Tuntuu ihan uskomattomalta, että saavutettiin Pampulan kans HK2 ykköstuloksella Iisalmessa lauantaina! Tuomarina oli kaikissa osuuksissa Rea Pörsti-Lackman. Homma alkoi tottiksella. Vaikka oltiin ekassa parissa, niin sain viriteltyä Pamin hyvään kontaktiin ja se oli ihan innoissaan. Liikkeestä istuminen jäi seisomiseksi, kaikissa noudoissa jäi hieman kauaksi ja perusasennot tökki muutamassa kohtaa, mutta tulokseksi kuitenkin 87 p.
(Kuvassa mie olen just sopivasti jäänyt esteen taakse.)

Hakurata oli tehty melko tasaiseen metsään. Keskilinjana vanha metsäautotien pohja. Vasemmalla puolen tiheää nuorta männikköä, runsas aluskasvillisuus, paljon isoja mättäitä. Oikealla puolella vanhempaa sekametsää, isoja puita, puolukanvarpuja ja kanervaa, paikoin näkyvyys melko hyväkin. Tuuli n. klo 11 suunnasta.
Oli mukavaa olla ekana, ei tarvinnut kauaa odotella ja jännittää. Lähetin Pamin ensin oikealle, eikä se irronnut  mielestäni tarpeeksi kauas, mutta tuomari sanoi, että se tarkasti kyllä kulman. Ehkä me ollaan vaan aina treenattu niin syvillä alueilla, että ei tajua, kuinka lyhyt 50 m onkaan. Heitin yli suoraan vasemmalle puolelle. Pami kävi ilmeisesti sielläkin kulmassa, mutta teki tulosuunnasta päätellen hyvin kapean piston. Laitoin uudelleen oikealle, kun mielestäni edellinen jäi lyhyeksi, mutta Pami kävi vaan aika lähellä kääntymässä ja tuli pois. Etenin hieman, lähetin vasempaan ja sieltä löytyikin ukko puun takaa istumasta. Sen jälkeen etenin keskilinjalla hyvän matkaa ja lähetin Pamin oikealle. Taas löytyi ukko, nyt näyttelyhäkissä pressujen alla. Tässä vaiheessa olinkin jo ihan sekaisin ja piti kysyä, ovatko merkit loppumerkit vai puolivälimerkit - nehän oli vasta puolivälimerkit. Hitsinpimpulat, ajattelin, että nyt pitää edetä vähän reippaammin. Pami ei irronnut hyvin vasempaan heti puolivälin jälkeen, vaikka selvästi höristeli vasempaan takakulmaan päin. Lähetin välillä oikealle, mutta sinne tuntui irtoavan vielä huonommin. Ratamestari sanoi, että 10 min on kulunut. Päätin luottaa koiraan, etenin kunnolla ja lähetin vasempaan. Sieltä löytyi kolmas ukko niinikään umpparista. Kehuin Pamia tosi hyvin ja se tuntuikin olevan hirmu tyytyväinen, piehtaroi mättäissä ja heilutti häntää. Tuomari antoi arvion, sanoi, että parantamista on pistojen leveydessä ja alueen tarkastamisessa, mutta koira on halukas, hyvin hallinnassa ja työskentelee hienosti; ilmaisut ja näytöt ovat puhtaat ja ohjaaja tuntee säännöt (!). Mielestäni Pami hiipui loppua kohden eikä lähtenyt enää niin pontevasti pistoille kuin alussa. Tuloksena kuitenkin 157,5 pistettä!
Jäljellä oli vielä esineruutu. Se oli tehty mäntymetsärinteeseen, sorakuopan reunalle. Lähetyssivu oli rinteessä nousevana vasemmalta oikealle. Kaksi esinettä nousi ajassa 1,47 min. Täydet 30 pinnaa.
Tuntui tosi hienolta! Pami sai herkkuaterian minulta ja hienon pokaalin sekä koulutustunnuksen IKSYltä. Seurakaverimme  Heidi ja Sani -tervu saivat myös ykköstuloksen, joten tunnelma palkintojenjaossa oli korkealla.