Pentuvauva Viia eli Pauvva oli eilen jälleen yksin ( = mamman kanssa) maailmalla. Meidät oli jälleen kutsuttu siskojen Viirun ja Valon kanssa remuamaan Koukeille. Ensin leikimme pihamaalla. Keväisestä säästä huolimatta oli melko kylmä pakkaspäivä, joten siirryimme hetken päästä sisälle. Viia oli tohkeissaan päästessään ensi kertaa elämässään jonkun muun kotiin. Reippaasti ja uteliaasti se marssi sisälle taloon tutkimaan paikat. Ihan paras juttu taisi olla Viiru-siskon ikioma huone!  Siellä oli Viirulla oma peti ja pilvin pimein leluja ja ihan tutun näköinen pissapaikka sanomalehtineen ja kaiken huippuna Viirun mammalle myös oma sänky! Viia tuli huoneesta luokseni sen näköisenä, että voisko meillekin saada tuollaisen huoneen...

Talon vanhemmat koirat oli laitettu namiensa kanssa muihin huoneisiin porttien taakse, että pennut saivat leikkiä rauhassa keskenään. Susu, Topi ja Mörkö pitivät ensin aika meteliä, mutta Viiapa meni häntä pystyssä portille räkyttämään takaisin. Höhlä pentu.

Pienet pitivät lystiä meidän kahvitellessa, ja kun yksi ja toinen alkoi nuukahdella sopivaa nukkumapaikkaa etsien, lähdimme pois.

Viian kanssa suuntasimme vielä Tintin Lemmikkiin ostoksille. Liikkeessä olivat Pirjon snautseritytöt Ferra ja Lada, joten Viia sai pari uutta koiratuttavuuttakin. Viia ei ehtinyt juuri partatyttöjen kanssa seurustella, kun oli kiire tutkimaan mielenkiintoisia tuoksuja, herkkuluita ja leluja, joita kauppa oli tulvillaan. Pirjo ja Tintti antoivat namuja ja muut asiakkaat silittelivät reipasta penneliä. Ostimme kissanhiekkaa ja kevyen hihnan, joka toimii pentuaikana ja sitä voi myöhemmin käyttää vaikka näyttelyhihnana, jos sellaisiin paikoihin joskus eksytään. Lisäksi Viia sai possunsaparon matkaevääksi autoon. 

Tänään sitten testasimme uutta hihnaa. Lähdin Viian kanssa ulos kahdestaan. Ensin syötin sille namuja aina kun se katsoi minua kävellessämme, tai tuli luokse. Sitten vaivihkaa kiinnitin remmin kaulapantaan, lähdimme kävelemään ja syöttelin edelleen nameja. Kun hihnasta ei näyttänyt olevan mitään haittaa, annoin hihnan olla kiinni pannassa, mutta aloitimme patukkaleikin. Leikimme hyvän tovin patukalla, välillä pidin remmistä kiinni ja välillä se vain laahasi maassa riekkuvan pennelin perässä. Sitten lähdimme kävelemään takaisin kotiin päin, välillä leikimme patukalla, välillä kävelimme melko sievästi yhdessä hihna välillämme. Pihalle tultuamme irroitin hihnan ja leikittiin vielä kunnolla patukan kanssa. Kun Viia jätti patukan huomiotta, kutsuin sen luokse, annoin pari namua ja lähdimme sisään.

Väsyneeltä pennulta oli taas helppo leikata kynnet.