Kesälomani päätteeksi ajelin koirineni Pärnävaaralle treenaamaan tottista aivan itsekseni. Oli hurjan mukavaa! Harjoittelin molempien kanssa vähän sitä sun tätä, myös tokoliikkeitä. Hassua, että Unskin kanssa kaukokäskyt toimivat melkein missä tahansa, paitsi kentällä. Sillä on kentällä maatessaan ihan sellaine ilmekin, että juujuu, makaan tässä vaikka maailman tappiin, vaikka minkälaista häiriötä yrittäisivät järjestää... Sitä iänikuista edistämisongelmaa lukuun ottamatta Unski toimi hienosti. On se vaan niin ihana.

Pamin kanssa huomasin, että se on jotenkin sisäistänyt jäävien liikkeiden järjestyksen: istu, maahan, seiso. Eikä siis kuuntele oikeasti, mitä sanon. Jääviä liikkeitä siis hinkkasin aika tavalla. Pampussa tuntui virtaa riittävän, joten treenaisn aika pitkään kaikenlaista ja tein paljon toistojakin.

Miten tottis voi olla näin kivaa?!