... paimentyttö, aja sinä karjasi kottiin..."

Käytiin Kiteellä Pian luona katsastamassa Pamin paimennushaluja. Lähes vuosi tuli täyteen siitä, kun meiltä lähti lampaat ja viimeksi olemme lampaiden kanssa työskennelleet. Pami oli entisensä: diipadaapailua ja taivaalle katselemista, kunnes laumassa tapahtui jotain, mikä vaati toimintaa. Ensimmäinen kierros hieman vanhemmilla uuhilla meni ihan mukavasti, vaikka mokasinkin itse, enkä antanut Pamin nousta tarpeeksi ylös laumaa takaisin päin kuljetettaessa. Sitten vaihdoin lampaat nuoriin ja lentäviin, eikä niiden kanssa onnistunut ollenkaan. Ne singahtivat kauimmaiseen nurkkaan aina heti aloituspisteestä, ja kun pääsimme tarpeeksi lähelle niitä, ne hajosivat ja singahtivat takaisin ylös. Yritin saada niitä Pamin avulla kasaan monta kertaa, mutta lampaat läähättivät ja Pamikin väsyi jo, joten laitoimme lampaat häkkiin ja lähdimme huilaamaan.

Toisten harjoitellessa käytin Unelman pikku lenkillä. Sitten otettiin uusi yritys Pamin kanssa, ja jälleen uusilla lampailla. kaksi aika hyvää kierrosta saimme tehtyä. No niin, nyt on ainakin muistuteltu mieliin, miten homman pitäisi sujua.

Kun kerran oli mahdollisuus harjoitella myös ankoilla, niin mikä jottei. Sepä vasta olikin vaikeaa! Pami ei ollut oikein motivoitunut mokomista kvaakuista, ja jouduin kulkemaan sen kanssa ankkojen perässä. Välillä se teki töitä ihan somasti, mutta turhautui melko pian, kun ankat kulkivat hitaasti ja vaihtoivat suuntaa ihan yhtäkkiä.  Lisäksi Pami luuli, että portit ja keskihäkki on yli hyppimistä varten .  Ankat olivat kyllä hikinen kokemus. Oli hienoa katsoa kun Pia ohjasi Väksyä paimentamaan ankkoja siten, että Pian ei tarvinnut itse juurikaan liikkua, antoi vain koiralle ohjeita.

Illalla sain kuulla yllätysuutisen Eija-Riitalta: olivat Vaapun kanssa suorittaneet 1. legin AHBAn Junior Herding Testissä! Mahtava juttu!