Tyyni, poutainen sunnuntaiaamu, joten eipä muuta kuin jälkipelloille. Heinä (tai mitä liekään kasvia) oli melkein polvenkorkuista. Jäljet eivät vanhenneet kuin tunnin verran. Pamille tämä oli vuoden ensimmäinen jälki, ja kyllä tyttö olikin innoissaan! Pituutta ei ollut kuin ehkä 700 m, kaksi terävää kulmaa ja neljä suoraa kulmaa. Kuusi keppiä. Terävissä kulmissa Pami teki tarkastuslenkit mutta suorat kulmat menivät nuolemalla. Kaikki kepit Pami ilmaisi innokkaasti ja palkkasin juustolla ja lihapullilla. Lopuksi vielä wubbapalkka.

Unelma sai jäljestää vaihteeksi ilman verta. Tein vähän pitemmän jäljen, ehkä 830 m ja siihen 5 kulmaa. Noin puoleen väliin pudotin yhden kepin, että pääsin välilläkin palkkaamaan. Intoa oli aluksi vähän liikaakin, piti pikkuisen rauhoitella mummelia ettei keskittyminen kärsisi. Jälki meni loistavasti ja se yksi pieni keppikin löytyi. Jäljen päähän olin jättänyt namirasian, joka tyhjennettiin hyvällä halulla ja sitten leikittiin wubballa.

Pikku Viia sai tehdä puolisen tuntia vanhan namujäljen. Tallasin heinikkoon hyvin tiheillä askelilla n. 20 m pitkän jäljen, mihin ripottelin aika paljon namuja ja loppuun laitoin kasan. Viia jäljesti tarkasti ja nopeasti, eikä malttanut kaikkia nameja syödäkään.

Taitavat!