...pikkuhiljaa kohti kevättä. Aamulla töihin lähtiessä ei tarvitse enää laittaa pihavaloja autolle löytääkseen, linnut alkavat jo pikkuhiljaa viserrellä. Mutta sydäntalvea eletään edelleen. Lunta ja pakkasta on kivasti ja molempia on luvassa lisää. Hassua, että jäälle ei ole menemistä, vaikka on jo tammikuu ja kunnon talvi. Pelkosen Hannu sanoi, että kunnon jäitä ei enää tänä talvena tulekaan.

Pamilla ja Viialla on karsea karvanlähtö. Ja kisupojilla. Unelmalla sen sijaan on parempi turkki kuin ehkä ikinä. Heinäkuussa leikatun tumpun tilalle on kasvanut tanakka, karkea karva. Hännässä saisi olla hieman pitemmät hapsut, muutoin olisi juuri sopivan pituinen nyt!

Pakkaspäivien pitkien lenkkien lisäksi on tehty tupatokoa ja tavattu sukulaisia ja ystäviä, uusiakin on saatu muutama. Eräänä iltana lenkillä tuli vastaan sakemannipentu Veka omistajineen, ja Joensuussa ollaan ajoittain piipahdettu koirapuistossa lähinnä Viiaa leikittämässä. Viikonloppuna Jatsi ja Hippa olivat meillä hoidossa, mikä oli tosi mukavaa! Hieman haasteellista oli kulkea iltapimeällä liukasta tien laitaa viiden hihnassa kulkevan aussien kanssa. Ne neljähän kulkivat oikein nätisti, mutta Viiasta homma oli niin hauskaa, että se vaihteli välistä toiseen koko ajan ja sotki hihnat. Maanantaina tavattiin Pärnävaaralla Valon ja Viirun kanssa. Lastenkutsut kestivät vain kolmisen varttia, mutta tyttöset käyttivät sen tarkasti hyväkseen painien ja riekkuen ihan koko ajan.

Tupatokossa olemme hioneet Pamin kanssa läinnä kaukokäskyjä ja lähelle luoksetuloa. Viian kanssa olemme edistäneet naksuttimen avulla "seuraa" -käskyä, luoksetuloa ja maahanmenoa. Ajattelin, että opetankin sille vain käskyn "seuraa", en ollenkaan "sivulle". Unelmalle olen opettanut eri lelujen "tunnistusnoutoa", pitää siis tuoda se lelu, jonka nimen sanon, eikä välttämättä sitä, mikä juuri äsken oli suussa. Malttiahan mummulla ei ole yhtään, joten meno on aika railakasta ja hiki tulee välillä mullekin. Mutta hauskaa on ja häntä heiluu!

Ai niin: Viia söi ilmalämpöpumpun kaukosäätimen.

"Jaa mää vai?"

Pikkuvauvaksi sitä tulee vielä välillä sanottua, vaikka eihän se suinkaan enää mikään vauva ole. Hieno nuori koira. Avoin, pehmeä, kiltti ja suloinen.

Sunnuntaina kävin Viian kanssa kahdestaan Kajaanissa. Viia osallistui elämänsä ensimmäiseen viralliseen koiranäyttelyyn. Kyllä siinä pikkuaussien pää pyöri kuplahallin ihmis- ja koirapaljoudessa. Rauhalliseen ja avoimeen tapaansa Viia moikkaili innokkaasti kaikkia, niin ihmisiä kuin koiriakin, ja ihmetteli kovasti, kun kaikki eivät alkaneet sen kanssa juttusille. Lähes jokaisen kasvoille se onnistui kuitenkin saamaan hymyn. Kukaan ei ole sille vihainen kun se osoitta niin selvästi olevansa pieni ja ystävällinen.

Aussiekehään oli ilmoittautunut 39 koiraa, joten se kesti ja kesti. Viia istuskeli kehän laidalla katselemassa ihmetellen toinen toistaan erinäköisempiä ohikulkijoita. Harmi, ettei kukaan lähtenyt leikkiin! Viia pussasi tuomaria ja se oli kyllä kauniisti tehty. Tulee mieleen Vaahteramäen Eemeli, kun hältä kysyttiin miksi oli pussanut opettajaa, niin Eemeli vastasi: "Ihan hyvää hyvyyttäni!" Viia sai oikein hyvän arvostelun ja palkintotulokseksi ERI4. Emma-serkkukin sai hyvän arvostelun ja EH:n.

^Pörrö Kastehelmi Kakon kuvaamana kehässä.

Sitten mentiin shoppailemaan näyttelydebyytin ja synttärin kunniaksi. Viia valitsi savustetun siansorkan ja dentastixejä. Sen verran väsytti kotimatkalla, että possunsorkka ei autossa maistunut, mutta heti kotipihassa se piti jakaa mummujen kanssa. Jälleennäkemisen riemu oli muutenkin sellainen, että olisi voinut luulla eron kestäneen vähintään viikon. Varsinaista syntymäpäivää juhlistettiin vain oman perheen kesken pikku herkuilla. Täytyy pitää lastenkutsut  tässä joku päivä vaikka siskojen kesken.

Kiitos ystäville ihanista joulutervehdyksistä! Sopivassa muodossa olevat tervehdykset on koottu tänne.

Tosi ihanaa oli saada tervehdyksiä ja jutella kuulumisia myös Unelma isän Chilin perheen kanssa. Chili voi ikäisekseen hyvin, vähän alkaa askel jäykistyä.

Viian ensimmäinen joulu . Sen lisäksi, että joulukuusi oli Viian mielestä ihana ja koristeet saivat ajoittain kyytiä, Viia nautti täysin siemauksin leppoisista päivistä, pitkistä lenkeistä, herkkujen tuoksuista sekä ystävien ja sukulaisten vierailusta. Joulunalusviikolla piipahtivat Kuura ja Armi sekä seuraavana päivänä Jatsi ja Hippa perheineen. Oi sitä riemun mylläkkää!

Koirat saivat namilahjojen lisäksi mummolta pehmeät paketit. Unelman paketissa oli pieni pehmokoira, Pamin kääröstä paljastui pieni pehmonalle, ja Viia sai kirkkaanvärisen pehmopapukaijan, jonka nimeksi laitettiin Lahja. Kylläpä Viia osasi iloita ensimmäisestä joululahjastaan! Päiväkausia se kanniskeli Lahjaa suussaan, nukkui sen kanssa, makasi selällään Lahja etutassujen välissä tai suussa ja esitteli aarrettaan kaikille.

Vietimme siis joulua pääasiassa kotosalla omalla porukalla lekotellen. Tapaninpäivän aamuna ajelimme Sulkavalle Roosan perheen luo. Vanha Urho-koirahan lähti taivaan niityille syysöiden kylmettyä, mutta nyt oli talossa jo pieni bordercollietyttö Hulina. Kertakaikkiaan valloittava pakkaus! Hulina oli vielä vähän liian pieni leikkimään Viian kanssa, mutta varmasti jo seuraavalla tapaamisella löytyy vauhtia ja vaaratilanteita. 

Välipäivinä olin töissä, mutta uutta vuotta viettämään meille saapui mummo (= äitini), josta koirat pitävät aivan valtavasti. Meidän kylälläkin ammutaan nykyään raketteja varsin kunnioitettava määrä. Ensimmäiset paukut kuultiin naapurista jo klo 16 ja siitä lähtien riitti pauketta hiukan yli puolen yön. Oma juhlintamme rajoittui juhlavaan iltapalaan kuohujuomineen, mutta ainoa, joka jaksoi valvoa vuodesta toiseen oli mummo. Me muut kömmimme vällyjen väliin jo hyvissä ajoin. Hauvat käytin ulkona vähän ennen yhtätoista, kun oli hieman vähemmän räiskettä taivaalla. Eiväthän nuo olleet moksiskaan ilotulitulituksista, mutta riskiä en ota.

Uuden vuoden päivä valkeni lauhana ja aurinkoisena, ja löysimme mummon kanssa uuden reitin Päivilänvaaralta alas. Lenkkimme kesti pikku harhailuineen kolmatta tuntia. Koirat olivat tyytyväisiä ja Viia juoksi kävelemämme matkan varmaan kolmeen kertaan. Paluumatkalla törmäsimme uusiin mökkiläisnaapureihimme. Heillä on puolitoistavuotias bernityttö Peppi, joka rauhallisuudestaan huolimatta innostui leikkimään Viian kanssa. Kiva kun naapuriin on tullut uusi ystävä!

Siitäkin on jo viikko ja loppiainenkin on jo ohi. Hanna kävi tänään lenkkeilemässä meillä, eli Jatsi, Hippa, Viia, Unski ja Pami saivat taas remuta kyllikseen. Joulukuusi lähti tänään ja sen myötä palaamme arkeen ja kaiholla odottelemaan ensi joulua.

Meidän pikku tonttu on askarrellut taas vähän joululahjojen ja muidenkin esineiden parissa. Kyseessä on siis Viia, 10 kk, jolle viikkojen tauon jälkeen iski intomieli osallistua jouluvalmisteluihin pureksimalla Claran lahjanallelta nenä pois. Ehdin pelastaa nallen siinä vaiheessa kun silmät olivat ihan märät, mutta vielä nallen päässä. Myös tyttöjen lahjapaketit oli avattu pahvikääreistään ja nukkien peitto ja lakanat levitelty ympäri tupaa. Samassa hötäkässä isin lukulasit saivat kyytiä. Hassu pieni koira. Mua lähinnä naurattaa nuo jutut, mutta Hansu torui Viiaa tosi kovasti rillien päältä, ja pikkuneiti seurasikin nöyränä isäntää koko loppupäivän.

Tässä päivitetty tuholista:

2 räksänpoikaa, tietokoneen kaiutinjohdot, hiiri (söi elävältä), 2 tyhjää oluttölkkiä, crocksit, kumisaappaat, Raukun avaimenperä, puukon tuppi, pari mattoa, kärpäslätkä, aurinkolasit, tietokoneen hiiren johto, kissan kuppi, punkkipanta, hierovan tuolin johdot, lattialämmityksen johto, imurin letku, modeemin johto ja muuntaja, pesusieni, 2 täytekynää, 2 lyijykynää, paksu tussi, 3 pöytäkynttilää, kamera, 2 aikakauslehteä, 2 tuikkukynttilää, 2 hiusharjaa, 2 kirjan kannet, CD-levy, otsalamppu, täkki, kuulosuojaimet, spagettikauha, 2 silmälasit, postikortti, naksutin, 3 jouluenkeliä, kynttilän koristemansetti, viinilasi, kengännauhat.

Kyllä on ihmisillä helppo elämä, kun jaksavat valittaa keleistä! Yksi valittaa kun on liikaa lunta, toinen valittaa, kun ei ole lunta. Milloin on liian pimeää, liukasta, märkää, kylmää...

Meillä on aina sopivaa. Ja jos ei ole, niin sillehän ei voi mitään, joten turha purnata. Tällä viikolla on satanut, enimmäkseen vettä. Eipähän tule lämmityskuluja eikä tartte lumitöitäkään tehdä.Maailmassa on todellakin suurempiakin katastrofeja.

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa Unelman kanssa hierojalla. Pikku mummu pääsi lihaksiaan pehmittelemään Helin hellään käsittelyyn. Pami on ollut pitkään hyvässä kunnossa, joten pidetään nyt vähän taukoa hoidoista. Käsittelyn jälkeen mentiin - myös pitkästä aikaa - kylään Romeon luo! Tämä olikin Viian ensitapaaminen Romeon kanssa. Lempi leimahti oitis - ainakin Romeon puolelta. Poika on siinä iässä, että tytöt ovat kertakaikkiaan mahtava juttu, mutta Viia on vielä ihan liian lapsonen tajuamaan asiasta yhtään mitään. Silmä tarkkana piti seurata nuorison puuhia, ettei vain olisi sattunut vahinkoja. Unski sen sijaan oli kiinnostuneempi Romeon hienoista leluista.

Ihana Romeo Anna-Maijan kuvaamana. Romeo on kerrassaan hieno poika! Hyvärakenteinen, avoin, iloinen ja hyvin käyttäytyvä. Huomaa, että sitä rakastetaan ja sillä on luottamuksellinen suhde ihmisiin.

Eilen meillä kävi pieni vieras: Mila-tyttönen (n. 2 v.) Kirsin kanssa. Viiasta lapsi oli kauhean kiva ja se jaksoi leikkiä tyttösen kanssa pallolla ja muilla leluilla. Mummelit vain tuhahtivat ja siirtyivät tahoilleen nukkumaan. Tänään käytiin heti aamusta kunnon lenkillä Hipan ja Jatsin luona. Pyörittelivät onnellisina toisiaan ojissa ja juoksivat kilpaa, niin että ovat jaksaneet ottaa iisisti iltapäivän, kun mamman aika on mennyt hiljakseen joulusiivoilussa.