Vepe-treeneissä päätin ottaa Pamin kanssa rohkean askeleen ja siirtyä jo aloittelemaan hiukan voittajaluokan liikkeitä. Ensin tehtiin ihan "tavallinen" avoimen luokan vienti poijulla, palkkana se "maaginen käsikranaatti" veneestä. Kun se meni mainiosti, otettiin pitkän köyden vientiä ihan lyhyellä matkalla. Sehän meni hienosti, vaikka mie tonttu seisoin itse köyden päällä ja Pami-rukka joutui tempomaan ihan kunnolla. Otettiin vielä toistamiseen pitemmällä matkalla. Pami pudotti köyden juuri ennen kuin Eija ehti ottaa sen vastaan, oli niin innoissaan palkasta. Eija antoi käskyn "anna" ja nätisti Pami antoikin köyden käteen - ja sai palkan! Mahtava juttu!

Sitten harjoiteltiin uintia ja veneen hinausta voittajaluokan tyyliin, siten, että molemmat veneet liikkuivat. Matka oli lyhyt ja liike oli hidas. Pami kyllä tiesi, mitä pitää tehdä. Seuraavalla kerralla täytyy vain keskittyä siihen, että Pami osaisi etsiä köyden vedestä. Hyvä alku!

Oli Unskin vuoro päästä hommiin, Pami sai vielä lepäillä viikonlopun vepekisojen jälkeen.

Mentiin Jaamankankaalle sinne lähelle ampumahiihtostadionia, missä alueen vasempaan laitaan jää kiemurteleva juoksuhauta, ja oikealle rinne nousee loivasti ylöspäin. Laitettiin Unskille 4 maalimiestä - tai itse asiassa 5, kun pikkutytöt Eevi ja Emmi menivät kahdestaan nököttämään viimeiseen piiloon. Ilmaisu irtorullilla.

1. Vasemmalla juoksuhaudan pohjalla pressuun kääriytynyt maalimies löytyi innokaan piston seurauksena. Palkkasin pikku namulla rullan käteen antamisesta. Maalimies palkkasi lihapullilla luvan perästä.

2. Oikeassa etukulmassa maastoverkon alla, hyvä etsintä, hyvä löytö, näytöllä tunki melkein syliin istumaan ja tuijotti siinä sitten. Hassu. Kun saatiin maalimies selviteltyä koiran persvilloista, risuista ja maastoverkosta, Unski sai lihapullia ja oli reippaana valmis jatkamaan.

4. Upea tyhjä pisto vasemmalle, yliheitto ja...

5. Upea tyhjä pisto oikealle, yliheitto ja...

6. Vasemmassa takanurkassa pöheikössä maalimies, avopiilo. Eipä meinannut heti löytyä, mutta työskentely oli sinnikästä ja nopeaa, kaukaa näkyi vain, kuin vaalea häntä liehui korkealla puskissa. Taas tuli lihapullia ja vielä jatkettiin...

7. Ei lähtenyt hyvin, eteni viisi metriä, nuuhki maata ja kääntyi jäljelle taaksepäin. Kutsuin pois ja lähetin uudelleen, sitten Unski eteni suoraan takakulmaan, missä tytöt makasivat kangasputkessa hipihiljaa. Lihapullaa li kehujen ja paijausten kanssa, ja sitten heiteltiin Unskille porukalla wubbaa metsässä! Kyllä oli lystiä!

Kaikkiaan Unski toimi tosi innokkaasti ja hienosti!

Hillittömän hieno sää lauantaina, helle ja tyyntä. Pamin kans luottavaisin mielin avoimessa luokassa. Saatiin kilpailunumero 5, eli ensimmäisinä avoimessa luokassa. 1. Uinti ja veneen nouto mei hienosti ja nopesti, täydet pisteet.

2.Esineen vientiä jännitin aivan suunnattomasti, vientiesineeksi arvottiin poiju. Hermostuksissani sössin lähettämisen ja Pami rynnisti veteen ilman esinettä. Siinä vaiheessa käskyjä tuli huudeltua aika paljon. Uusi lähetys ja Pami lähti hienosti vauhdilla. Luovutettuaan esineen veneeseen se jäi pyörimään sinne ja odottelemaan palkkiota, joten jouduin kutsumaan sitä muutaman kerran takaisin rantaan. Kaikkiaan lisäkäskyistä tuli 6 virhepistettä.

3. Hyppy ja veneen hinaus, täydellinen suoritus.

4. Hukkuvan pelastaminen, muuten hyvä, mutta Pami veti jostain syystä (kuten lähes kaikki koirat) ohi oikeanpuoleisen maalitolpan, peräti 5 metriä, siis 5 virhepistettä.

Saldona siis harmittavat 89 pistettä eli kakkostulos (ykköstulos olisi siis tullut 90 pisteellä!). Olin kuitenkin tyytyväinen koiran intoon ja toimintaa. Saatiin kuitenkin pakinnoksi hieno kassi ja herkkuja.

Katjan ottamia kuvia meistä täällä.

Sunnuntain sää oli ehkä vieläkin parempi, ei aivan niin kuuma.

1. Uinti ja veneen nouto, täydellistä. Annoin vain yhden käskyn lähetyksessä.

2. Esineen vienti (pelastusliivit): Pami otti liivit ja meni rantaveteen, pysähtyi seisomaan liivit suussa, annoin uuden käskyn ja sinne meni! IHANAA! Tällä kertaa Pami ei jäänyt pyörimään veneelle, vilkaisi vaan Maria pettyneenä kun ei palkkaa tullutkaan. Kutsuin kerran, ja silloin olikin käytetty sallitut 3 käskyä. Täydet pinnat!

3. Hyppy ja veneen hinaus, upeasti meni.

4. Hukkuvan pelastus, en antanut yhtä ainutta käskyä, kun Pami kerta tiesi mitä oli tekemässä, ja veti vielä aivan keskelle maalia tolppien väliin!

Ainoana koko kokeessa saatiin täydet 100 pistettä ja hieno pokaali, ruokasäkki ja namuja! Oli Unskillekin tuliaisia. Kyllä on hyvä mieli!

(Kuva otettu treeneistä juhannuksen tienoilla).

Loistava keli, kaikki onnistui ja saatiin mansikkakakkua ja kahvia rannalla, kun juhlistettiin lauluin ja halauksin Helin ja Chrisun vepevalioitumista. Ainoa miinus oli liian pitkäksi venynyt ilta - kotiin lähdettiin vähän ennen kymmentä ja nukkumaan pääsin yhdentoista jälkeen.

Kävin ensin uittamassa koirat - tai siis Unskihan ei uinut, koska vesi on kylmää ja Pami roiskuttaa . Leikittiin vähän aikaa rannassa, ja sitten Ulpukka-rukka saikin istua aika pitkään autossa, mutta onneksi oli jo tehty kunnollinen lenkki Kirsin ja dobbereiden kanssa.

Pamin kanssa aloitettiin tuttuun tapaan viennillä. Nyt palasin vanhaan konstiin: otin Pamin sivulle, heitin vesilelun veneeseen Pamin nähden ja Mari vielä vilautti sitä Pamille kun lähtivät soutamaan poispäin. Vene vietiin täyden matkan päähän ensimmäiselle poijulle (30 m). Kun Heli antoi merkin, ojensin Pamille pikkupoijun köyden suuhun ja annoin käskyn "vie". Lähti kuin tykin suusta, vei käteen saakka ja sai palkaksi lelun. Kylläpä me sitten riehuttiin! Toisto tehtiin samalla tavalla, vientisesineenä tällä kertaa pelastusliivit. Täydellinen suoritus, hyvä palkkaus lelulla rannassa ja onnellinen koira pyyhekuivaukseen ja autoon!

Toisella kierroksella harjoiteltiin ns. "saman veneen tuontia", eli olen koiran kanssa veneessä 50 metrin merkillä, luvan saatuani heitän veneen vetoköyden veteen ja annan koiralle käskyn, koira hyppää veteen, nappaa köydestä kiinni ja hinaa meidät rantaan. Kunhan itse olin ensin korjannut omat mokani, Pami teki täydellisen suorituksen. Rannassa Reija antoi sille kissanruokaa sitten vielä leikittiin. Ihanaa! Nyt vain toivotaan, että viikonloppuna olisi yhtä ihana ilma, hyvä fiilis ja kaikki onnistuisi!

Voi hyvä isä tuon eläimen kanssa.

Tallasin siis Pamille metsäjäljen Jaamankankaalle. Jälki sai vanheta pari tuntia. Jana n. 25 m, pituutta jäljellä n. 550 m, viisi kulmaa, joista 1 terävä.6 keppiä.

Ongelmana on, että Pamilla on alkuvaiheessa vauhtia aivan kamalasti ja nenä ilmassa, eikä se kestä painetta liinasta, eli heti jos kiristyy, se nostaa nenän maasta ja lähtee sekoilemaan muualle. Mutta tämä kaikki siis vain jäljen alussa. Mitä pitemmälle päästään etenemään, sen paremmaksi homma muuttuu. Kuinkahan tuota voisi harjoitella?

Alun sekoilujen jälkeen siis loppu meni ihan ok, ja saldona 5 keppiä. Toinen jäi, tiedän tarkalleen mihin. Keppeihin se on kyllä mieltynyt, malttaa etsiä tarkasti niitä ja on sitten iloinen kun löytää ja saa Frolicia. Lopuksi vielä viskeltiin wubbaa metsässä.