(Treenauksen kannalta) laiskan viikon jälkeen kävimme taas Pamin kanssa vepe-treeneissä. Aluksi vientiä damilla, poijulla ja pelastusliiveillä. Tahmeaa on se lähteminen. Kunpa muistaisin tsempata lähetyksessä vielä enemmän! Toisena liikkeenä harjoiteltiin avoimen luokan "kahden veneen hakua" eli koira hyppää kauimmaisesta veneestä, ui lähempänä rantaa olevalle veneelle, ottaa köydestä ja hinaa veneen rantaan. Pami teki liikkeen 2 kertaa hienosti. Muuta ei ehdittykään.

Australianpaimenkoirat ry:n "Savo-Karjalan alaosasto" järjesti match shown Joensuussa tänään. Homma sujui luonnikkaasti vaikka kaatosade ehkä verottikin vähän osallistujia. Harmi, sillä Best Friend ja Veikon Kone olivat lahjoittaneet upeita palkintoja!

Kehässä nähtiin 2 aussieta, Niirasen Sannan Welho avoimessa luokassa ja Nasu nuorissa. BIS-kehään saakka ei tainnut kumpikaan yltää. Punaisten BIS oli bichon frisé ja sinisten BIS schipperke.

Paikalla olivat lisäksi Jorman Ty ja Axi sekä "meidän" Pulmu (Patchcoat Pawnee)! Oli tosi kiva tavata pitkästä aikaa Minnan, Juhan ja Pulmun kanssa - pikkupoika oli jätetty mummolaan.

Päivä oli tosiaan sateinen eilisen helteen jälkeen. Kastuin ensin mätsärissä tuomaroidessani melko totaalisesti sadetakista huolimatta. Kotiin päästyäni vaihdoin kuivat vaatteet, ja koska ei satanut juuri silloin, lähdin koirien kanssa pyörälenkille. Muutaman kilsan päähän päästyämme alkoi hillitön ukkoskuuro, ja kastuimme taas alusvaatteita myöten. Maastokengätkin olivat puolillaan vettä kun tulin kotiin. Koirien pesun, kuivattelun ja vaatteiden vaihdon jälkeen sade oli taas lakannut, ja ajattelin lähteä vielä pikku kävelylle koirien kanssa, kun pyörälenkki jäi lyhyehköksi. Siispä kumpparit jalkaan ja sateenvarjo kainaloon. Mutta Unelmapa ei lähtenyt! Se jäi ovelle seisomaan ja murmettamaan. Oli vissiin jo saanut tarpeekseen. No, eipä väkisin...

Kissanpentu Mauno eli Miuno eli Miukkis kasvaa ja tänään oli aika käydä neuvolassa jo toisilla rokotuksilla. Ikää on siis tänään huimat 16 viikkoa, ruokahalu valtava ja paino lisääntynyt sen verran, ettei enää tuuli vie ikkunalaudalta. Kuinka ollakaan, eläinlääkärin vastaanotolla oli paikallis-TV:n toimittaja ja kuvaaja tekemässä juttua, ja niinpä Maunokin aloitti uransa julkisuuden valokeilassa, vaikka vähän ujostuttikin. Voipi siis olla, että pikku pihkanavan naama näkyy tänään klo 19 uutisissa kakkosella! Näyttelijän poika.

Pihkanapa - niin. Mauno osaa hienosti kiivetä puuhun. Ja nienomaan lehtikuuseen. Ja siksipä sen pilkkumasu onkin täynnä takkuja, jotka ovat aiheutuneet pihkapalleroista. Ehkäpä ne lähtevät itsestään, jahka pentukarva vaihtuu.

Paitsi puista, Mauno pitää myös kasseista ja laukuista ja muista pikku koloista. Olen yllättänyt sen nukkumasta pesukoneen rummussakin.

Mauno on pikkukissan viattomuudella, energialla ja sitkeydellä valloittanut kaikki ja saanut myös Onnin sulamaan. Selvästi isoveli suhtautuu pikkupoikaan humoristisella hyväksynnällä ja joskus jopa riehaantuu leikkimään naperon kanssa. Useimmiten Miukkis kulkee Onnin perässä ihaillen ja uteliaana matkien.

Taitaa kuitenkin olla niin, että Pami on Maunon paras ystävä. Unski antaa kyllä äkkilähdöt ruokakupiltaan ja omien tavaroidensa luota - ainakin toisinaan, mutta Pamin kupista Mauno saa kyllä syödä, kuten Onnikin. Pami pesee Miunon iltaisin ja Miuno pesee Pamilta ainakin silmät. Koira on niin suuri pestävä, että varmaan silmien pesussakin on tarpeeksi urakkaa pienelle. Kisu saa myös nukkua Pamin päällä, housu- tai vatsakarvoissa, ja jos joskus lapsettaa kovasti tai on vähän äitiä ikävä, niin kyllä Pami antaa mielellään imeäkin.