Eilen aamulla kännykkään oli ilmestynyt tekstari: "Lähdettiin sairaalaan. Voitko käyttää koirat ulkona aamulla." Olin jo pari päivää tuota viestiä odotellutkin, ja onneksi sattui aamupäivällä olemaan aikaa. Kirsi ja Vadim olivat siis lapsenteossa, ja olin luvannut hoitaa dobermanneja Obelixia ja Geaa sekä kissoja Tigraa ja Vanjaa tarvittaessa.

Eilen kävimme Unskin ja Pamin kanssa 3 kertaa Goltsevan eläinkuntaa hoitamassa. Kissat pysyttelivät visusti makuuhuoneen puolella - itse asiassa en nähnyt Vanjaa koko aikana. Huomasin vain päiväpeiton alla liikahtelua. Päivän aikana ruoat olivat kuitenkin hävinneet ja hiekkalaatikkoon ilmestynyt tavaraa. Toopet olivat aina aidosti iloisia kun saavuimme ja lenkillä riekkasivat innoissaan. Gean ja Pamin leikit kävivät niin kivasti yksiin, ja jostain syystä usein ylvään välinpitämätöntä esittävä Obelix jopa pussaili Unskia. Toinen ääni oli kellossa iltayhdeksältä, kun lähtiessäni sammuttelin valoja ja toivottelin hyvää yötä: Molemmat seisoivat surkeina hännät koipien välissä - Obsu jopa nojasi päälakeaan vatsaani vasten ja huokaili. Ikävissään olivat, raukat.

Pieni tyttö tuli maailmaan tänään puoli yhdeksän aikaan . Vadim ei malttanut tulla kotiin ennen iltaa, joten käytiin vielä iltapäivällä lenkillä koko konkkaronkka. Voin kertoa, että jos joltakulta puuttuu elämästä haasteita, niin kannattaa kokeilla kahden riehuvan, innokkaan ja hulluna kiskovan dobermannin ja kahden innokkaan aussien ulkoiluttamista pimeällä ja liukkaalla kylätiellä tuppuraisessa lumituiskussa. Mutta on ne niin liikuttavia, kaikki 4 ystävystä.

Pamppu se rakentaa juoksua taas pitkään ja hartaasti. Viikko sitten se oli niin rakastunut Takalan Vekkuliin että olis lähtenyt sen kanssa heinälatoon vaikka heti. Eilen sitten piti Vepsäläisen brassipojille Ticolle ja Pelelle esitellä ensin takapuolta ja sitten pelotella näykkimällä. Bitch! Kotioloissa on havaittavissa lievää levottomuutta ja syliin olis päästävä vähän väliä. Röh-possu (joka on menettänyt äänensä) ja Krokotiili Niilo Niili joutuvat melko koville ylenpalttisten hellyyspuuskien aikana.

Susun lonkkalausunto tuli sitten C:nä. Ahon mukaan kyseessä ei ole dysplasia eikä nivelrikko, vaan nuoren koiran löysyys. Annetaan siis Susun kasvaa rauhassa ja otetaan vuoden päästä uudet kuvat. Jos sittenkin vielä on C-lonkat, niin eipähän siinä sen kummempaa, kuin että sitten Sususta ei tule jalostuskoiraa, tulkoon vaikka mitä muuta erinomaista. Siinä tytössä aineksia riittää.

Päänvaivaa tuo lausunto on kuitenkin aiheuttanut. Rockyn takana on Excellentiä ja Unnun takana A:ta ja Excellentiä. Ehkäpä syy löytyy niistä tutkimattomista esivanhemmista tai sitten sattumasta. Tai sitten hitaasta kehityksestä. Mielenkiintoista. Vielä mielenkiintoisempaa on ollut pohtia, käyttääkö Rockya Pamille vai ei. Rockyn jälkeläisnäyttö USAssa on hyvää, ja olen kokonaisuutena oikein tyytyväinen Rockyn ja Unnun pentueeseen. Unnu ja Pami ovat tyystin erilaisia koiria, ja Pami voi tuoda isänsä puolelta aimon annoksen käyttöominaisuuksia, jotka haluaisin nähdä yhdistettyinä tuohon vanhaan Mistretta-linjaan, jota Rocky vielä edustaa.

Pamille on olemassa toinenkin sulhasvaihtoehto. Tiedän melko tarkkaan, mitä siitä yhdistelmästä olisi odotettavissa, mutta käytännön riskit ovat melko suuret, enkä haluaisi Pami-parkaa sellaiseen myllytykseen. Ei kai tässä auta muu kuin odotella nyt ensin Epun lonkkalausuntoa ja miettiä sitten asiaa eteenpäin.

Viime kesänä jo toisinaan havaitsin, että Unski ei hyppää metrin pystyestettä aivan puhtaasti. Nyt talvipakkasilla se on ollut joskus iltaisin kovin jäykkä, takajalat puutuvat, ei istu mielellään ja ylösnousu on joskus kankeaa. Oireet ilmaantuvat iltaisin, varsinkin jos päivällä on ollut rankaa riehumista. Silloin tällöin Marika on käynyt Unskia hieromassa, eikä ole havainnut mitään erikoista, paitsi pari pientä kipukohtaa lihaksistossa.

Niinpä varasin Unskille ajan katsastukseen. Tänään käytiin sitten tytteli läpi kopeloimalla, kuvattiin luusto ja testattiin liikeradat. Mitään ei löytynyt. Luusto on terve, vailla minkäänlaisia muutoksia. Olin tästä jopa hiukan hämmästynyt, koska Simmi-siskollakin on ollut nivelrikkoa jo pari vuotta. Unskin luusto ja nivelet ovat kuulemma kuin nuorella koiralla! Eläinlääkäri sanoi, että ehkä olisi syytä vain vähän rajoittaa sitä kaikkein rajuinta riekkumista, kun Ulpukka ei kuitenkaan ole ihan viime kevään tyttöjä. Unskihan on niin hurjan saalisviettinen, leikkisä ja taistelutahtoinen, että ei kertakaikkiaan voi jättää väliin yhtäkään pallon perässä kirmaisua. Lääkäri suositteli myös hierontaa kuurina. Ja sanoi vielä, että nämä paukkupakkasetkin tuntuvat vanhassa kropassa ilkeämmiltä kuin nuoressa, vaikka mitään varsinaista vikaa ei olisikaan. No, sehän kyllä tiedettiin .

Mahtavaa kuitenkin, että luustoltaan U on terve. Yritämme pitää siis pehmeät osat mahdollisimman toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään.

Unski oli taas lääkärissä ihan unelma. Pussaili kaikkia, oli rauhallinen, kiltti ja kauhean tyytyväinen, kun sai olla mamman kanssa kahdestaan.

Vai mitä? Kuvan otti Laitalan Hansu.

Takit niskaan ja kentälle! Mittari näytti aamulla -25, mutta päivällä Linnunlahden kentällä vain vaivaiset -20, joten eipä muuta kuin reippaisiin tottisharkkoihin. Ihan leikin varjolla harjoiteltiin muutamia juttuja, tavoitteena  viritellä vähän koiria talviunilta ja liikutella niitä pakkasesta huolimatta.

Unskin kanssa seuraamista (edistää), tiukkoja käännöksiä (pysyy paremmin oikeassa kohdassa sivulla), luoksetuloja ja muutama maahanmeno. Lopuksi vielä eteen lähettäminen ja runsaasti riekkumista wubban kanssa.

Pami on oppinut hyvän perusasennon, mutta siihen tulo ei ole ihan vielä aina varmaa, joten ihan kädellä näyttämällä tehdään vielä. Seuraamiseen olen melko tyytyväinen. Liikkeestä istumiset aika hyviä, sen sijaan tokohypyn yhteydessä esteen taakse istuminen ei onnistunut millään. Kenties wubba näkyvillä on liian suuri innoke (onko sellaista sanaa olemassakaan?) Kaukokäskyt puolentoistametrin päästä erinomaiset. Lopuksi vielä eteen lähettäminen ja hirmuiset wubbabileet. Hauskaa oli, eikä ehtinyt tulla kylmä, kun tehtiin kaikki nopeutettuna .