Mummukoirat saivat jäädä kotiin lepäilemään, kun perjantaina suuntasin Viian kanssa Kiteen Juurikkaan. Majoituspaikassamme Neulaniemessä oli terassinrakennustalkoot loppusuoralla, ja kumma kyllä kaikki talkoolaiset tunnistivat heti Viian rodun, mitä ei yleensä maalaiskylissä tapahdu. Aussie kuitenkin taitaa olla Juurikan yleisimpiä koirarotuja... ;-). Isäntä Seppo Savolainen esitteli paikat ja pikaisen kamojen sisäänkannon jälkeen lähdin Viian kanssa lenkille Neulanimen kallioille. Hyttysiä oli valtavasti, mutta muuten sää oli lauha ja kesäinen. 

Iltapalan ja muiden iltatoimien jälkeen ehdin nukkua vähän aikaa ennen kuin Hanna soitteli, että alkaa olla kulmilla. Nousin tervehtimään Hannaa, Halia, Maita ja Linaa - Viia oli sitä mieltä, että Meidän Mökille ei muuten kaivata muita koiria. Seuraavana aamuna Viiasta olikin jo kiva, että pihalla oli leikkikavereita. Aamupalan ja lenkin jälkeen lähdimme Kontiolaan. Paikalle olivatkin saapuneet jo Riitta & Muksu, Hilkka, Kiri ja Valo sekä Hanna, Jatsi ja Hippa + pojat Kimmo ja Atte. Pialla oli pannu kuumana ja aamupalaakin tarjolla koska oli rehuntekopäivä ja talossa työmiehiä. Tästä syystä saimme myös lounaaksi maukasta keittoa, vaikka olimmekin varautuneet omin eväin. Pienen tutusteluhetken  jälkeen lähdimme lammasaitaukseen.  Aluksi Pia näytti Jessican kanssa, miten nuorta koiraa voisi viedä eteenpäin. Sitten jokainen pääsi vuorollaan kokeilemaan, miltä tuntuu yrittää saada koira pitämään koossa ja kuljettamaan katrasta, joka ei seuraa ihmistä eikä edes laske kovin lähelle. Kyllähän siinä tuli kuuma itsekullekin pienestä sadekuurosta huolimatta.

Viian kanssa työskentely oli yllättävän helppoa, kunhan itse älysin oikean rytmin ja kepin paikan. Siihen tosin tarvittiin pari tangoharjoitusta käsikynkkää Pian kanssa, mutta tuntui hienolta kun pari kertaa onnistui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja vieläpä oikeaan suuntaan menossa. Pia antoi varsin rakentavaa palautetta ja itselleni oli suuri elämys huomata kuinka helppoa on lukea sekä laumaa että koiraa kun ne ovat pienen välimatkan päässä.

Illalla Hanna laumoineen lähti pois ja Eija-Riitta tuli Vaapun kanssa Neulaniemeen juuri, kun sauna oli mukavasti lämpiämässä. Vaikka olimmekin kaikki melko väsyneitä, kävimme kuitenkin porukkalenkillä ja sen jälkeen vielä harjoittelimme hieman hyppyjä Hannan uuden esteen yli. Ilta sujui nopsaan kokemuksia kerratessa ja kuullessa Eija-Riitan kertomusta FCI:n paimennuksen koeavustajakurssilta. Kun hyvissä ajoin kömmimme pehkuihin, niin Muksu leirin ainoana miespuolisena jäsenenä alkoi vasta päästä tunnelmaan ja oli aidosti hämmästynyt tyttöjen kiinnostuksen puutteesta. Yö sujui kuitenkin rauhaisasti ja seuraavana aamuna olimme kaikki taas hyvissä ajoin ja innokkaina Pian lammasaidalla.

Kuvasimme toistemme harjoituksia ja useimpien kohdalla oli havaittavissa selvää kehitystä ensimmäisen päivän tekemisiin. Paras otos Viiasta on ikävä kyllä aivan aitauksen toisessa päässä ja osittain nokkospuskien takana, mutta ehkä siitä jonkinlaisen käsityksen saa. Toisena päivänä sain myös harjoitella Kirin kanssa, mikä olikin tosi mukavaa. Vaikka Kiri onkin Viian emä, niin koirat ovat kuitenkin erilaisia ja opettavat aina jotain uutta. Toivottavasti muutkin laittavat videoitaan näkyville! Tässä vielä Viia riekkasee paimensauvan kanssa.

Pialle suurenmoiset kiitokset ja kiitokset myös kaikille mukana olleille! Otetaanko uusiksi ensi kesänä?