Aamulla käytin Viian rokotuksilla Outokummussa. Klinikan pihalla hiimailivat Kirsin skotlanninhirvikoirat Rasputin (15 v) ja Paroni (0,5 v.). Viia olisi tietysti jäänyt leikkimään "pikku" Paronin kanssa, mutta eihän toki joutanut, kun oli uusi ja mielenkiintoinen paikka tutkittavana. Uteliaan positiivisella asenteella Viia meni edellä sisään ovesta, ja kun ei ollut muita asiakkaita paikalla, se tutki kiinnostuneena kaikki huoneet ja paikat ja kiipesi sitten lääkäritädin syliin. Eipä muuta kuin namia naamaan ja piikit niskaan - rabiesrokotteen jälkeen sai vielä extranamia, koska se kirvelee.

Samalla sain Pamille todistuksen; jouduin nimittäin peruuttamaan ilmoittautumisemme toko-kokeeseen. Pami oli muutamana päivänä tosi kipeä, ja lääkitsin sitä. Varoaika menee umpeen vasta koepäivänä. Olikohan ehkä viides kerta, kun käy näin.

Outokummusta ajelimme Hannalle ja lähdimme saman tien jälkimetsään. Sää oli lämmin ja tyyni ja metsä keväinen ja kutsuva. Polkaisin jäljet Hipalle ja Jatsille, Hanna vastaavasti teki Unskille ja Pamille. Itse tein Viialle sellaisen pienen pentujäljen mieliinmuistuttelua varten: 20 m pitkä kaari tihein askelin, makkaraa joka viidennelle askeleelle ja loppuun iso kasa namuja. Kun otin Viian autosta ja puin valjaat päälle, Viia tiesi heti, mikä on homman nimi. Se ajoi jäljen kohteliaan huomaavaisesti makkaroita popsien. Liian helppo siis. Hyvin on muistissa lapsella viime kesän pohjat.

Jälkien vanhentumista odotellessamme lähdimme lenkille Nauvunkankaalle. Jatsi bongasi jäniksen, lähti perään ja tietysti kaikki muut menivät mukaan. Unski tuli takaisin melkein heti, mutta Hippaa, Jatsia, Viiaa ja Pamia saimme odotella sydän kylmänä. Pelotti tietysti että juoksevat tielle, vaikka sinne olikin matkaa, mutta lisäksi se, että Pamin pöhelö särkee itsensä hurmiossaan. Onneksi kaikki palailivat yksi kerrallaan onnellisina ja nääntyneinä. Viiaa tosin saimme odotella pitkään vielä muiden läähättäessä lumikasassa.

Se siitä lenkistä. Sitten jäljille. Pami suoritti hienon janatyöskentelyn ja lähti upeasti jäljelle. Melko pian ensimmäisen kepin jälkeen havaitsin maastossa runsaasti vieraita jälkiä. Pami teki pari pyörähdystä ja mutkan jyrkästi oikealle, kulki siellä määrätietoisesti jonkin aikaa, kääntyi yhtäkkiä taas 90 astetta vasemmalle ja nosti toisen kepin 10 m päästä kulkemastaan jäljestä. Loppu menikin hienosti, mutta ilmeisesti alun hyörinässä yksi keppi kuitenkin jäi metsään.

Unelma oli janalla hieman liian innoissaan, otti takajäljen mutta palasi pian ja lähti hyvin oikeaan suuntaan eli vasemmalle. Hanna oli kertonut, että melko pian lähdön jälkeen tulee terävä kulma oikealle. Unski lähti kuitenki määrätietoisesti suoraan kulmaan vasemmalle. Pyysin sen takaisin, mutta tytteli teki saman uudelleen ja nostikin kepin aivan tien vierestä. Tässä vaiheessa kävi mielessä, että nyt ei mene ihan kartan mukaan, mutta kiittelin kepistä, palkkasin ja annoin mummun jatkaa, "luota koiraan", nakutti takaraivossa. Upeasti nousi viisi keppiä, ja sitten olimmekin lähes siinä, mistä ensimmäinen keppi oli löytynyt. Olimme ajaneet jäljen väärin päin. Katsotaanpa, kuinka tämä päättyy, ajattelin, ja annoin Unskille käskyn etsiä jälki. Ihan muina mummuina Unski ylitti tien, oli jäljestävinään hetken aikaa, vaikka huomasin kyllä, että korvat ovat ristissä niskassa, eli jäljestä ei ole tietoakaan, mutta etsintäinto on yhä kova. Mummeli vei minua määrätietosti eteenpäin, nappasi yhtäkkiä jäljen ja kääntyi oikealle. Tässä vaiheessa tajusin, että olimme sillä jäljellä, jonka olin tehnyt Jatsille. Samalla Unski alkoi etsiä kiihkeästi ikään kuin keppiä, mutta löysikin makkaranpalan mättäältä . Siinä se natusteli makkaran kaikessa rauassa, nielaisi ja katsoi sitten minua häntä heiluen.

Siinä vaiheessa, kun tien ylityksen jälkeen mummu oli jatkanut vain suoraan eteenpäin, tajusin, että hätävaraloppu kannattaa tehdä. Pudotin siis yhden kepin omille jäljilleni. Kutsuin Unskin vielä etsimään "viimeisen" kepin, mikä löytyikin vaikeuksitta ja pääsin palkkaamaan kunnolla. Mummu oli niin onnellinen!

Metsästä ajelimme suoraan Helille mummeleita hierottamaan. Mikäpä sen ihanampaa, kuin kaiken urheilun jälkeen päästä hierontaan! Helillä oli jopa uusi laserlaite, jolla saattoi ihanasti lämmitellä muutamia kipupisteitä.

Tarkoitus oli vielä tehdä Viialle toinen jälki kotona, mutta kotiin päästyämme sohvassa loikoili niin väsynyttä porukkaa, että annoin koko lauman nukkua rauhassa.