Minä kun olen hieman aavistellut, että tuo nuorimmaiseni olisi sellainen työkoiratyyppinen diipadaapailija, joka ei suuremmin syty pk-puolen hommiin - ainakaan tottikseen. Olin väärässä.

Käytiin kentällä hyörimässä vähän itseksemme. Nyt Josepan talvitauon aikana sitä ei oltu aurattu, mutta onneksi esteiden ympärillä oli tallottu sen verran, että oli tilaa treenata vähän yhtä koiraa kerrallaan.

Viian kanssa tehtiin ensin perusasentoja ja kääntymisiä. Alkaa jo kivasti hakea itse oikeaa asentoa myös vasemmalle käännyttäessä. Viia osoitti innokkuutta jo tässä vaiheessa. Kun otin pallon esiin, se oikein leimahti liekkeihin. Harjoittelimme noudon alkeita ensin vain palloa heittelemällä, Viia toi sen aina minulle käteen. Sitten vaihdoin pallon pieneen noutokapulaan - ja yhtä innokkaasti lapsukainen kiikutti minulle myös kapulaa . Otteessa tosin on toivomisen varaa: kapula keikkui suussa milloin kohtisuoraan minua kohti, milloin parin kulmahampaan varassa. Varmasti suurempi kapula auttaa tähän vaivaan. Kapulan tuonnista sai aina pallon palkaksi. Kokeilin myös vaihtaa kapulaa namiin, mutta kun hauva on liekeissä, niin se ei oikein malta syödä namia. Pallo toimii siis paremmin kuin hyvin. Muutamia pieniä kapulanpitoharjoituksia teimme myös. Pieni ei malttaisi rauhoittua kapula suussa. Pitoharjoituksia jatketaan siis rauhassa sisällä naksun kanssa.

Kun kerran koira oli lennossa ja oltiin esteiden äärellä, niin ajattelin, että kai ne hypytkin on joskus aloitettava, onhan Viia jo reilusti toisella vuodella. Purin metrisen pystyesteen n. 50 cm korkuiseksi, ja pyysin Viia hyppäämään sen yli palloa hakemaan. Tyttöhän teki työtä käskettyä ja toi mielellään palloa minulle esteen yli hypäten. Tämä oli Viiasta niin hauska leikki, että siirryin viskelemään palloa A-esteen yli. Este ei ollut aivan niin jyrkkä kuin virallinen kisaeste, eikä ehkä niin korkeakaan, koska lunta oli maassa ehkä kymmenkunta senttiä. Viia kiipeili innoissaan A:n yli mennen tullen. Seuraavaksi siis metrinen pystyeste, joka sekään ei ollut ehkä ihan metrinen. Viia oli aivan innoissaan ja pisteli menemään esteen yli jo ennen kuin ehdin edes palloa heittää. Tästä on hyvä jatkaa.

Pamin kanssa harjoittelimme matalalla hyppyesteellä tokon avo-luokan hyppyä Pamilla on ollut ongelmana seisomaan jääminen esteen taakse, mutta nyt kaikki meni aivan nappiin. Sen sijaan kaukokäskyt ovat varsin vaiheessa edelleen.Ne sujuvat ihan hyvin lähietäisyydeltä, mutta kun siirryn kauemmaksi, Pami vain nytkähtelee. Harjoittelimme takapalkalla, ja kun vihdoin sain istumaan nousun onnistumaan pari kertaa peräkkäin ensimmäisellä käskyllä, vapautin Pamin pallolle. Työlästä, mutta ehkä se siitä.

Unelman kanssa tehtiin pari liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloa. Vihdoinkin luoksetulo tapahtuu täysillä loppuun saakka! Sitten hyppynoutoja matalan esteen yli ja lopuksi pallobileet. Kyllä mummu oli hyvillään .

Kävimme myös koirapuistossa, missä tapasimme ihanan Manta -nimisen sekarotuisen. Viialla ja Mantalla kävi tosi hyvin leikit yksiin, ne ovat samankokoiset ja lähes saman ikäisetkin. Viian kanssa kävimme myös Tintin Lemmikissä leikittämässä Amaraa.