Perjantai-iltana myöhään saapui meille Hanna Vantaalta Main, Halin ja Pinjan kanssa. Kuulumiset vaihdettuamme oli jo aika käydä yöpuulle, mutta viikonloppu sujuikin sitten vauhdikkaasti koiraharrastusten parissa .

Lauantaina aamupäivällä teimme pitkähkön kävelylenkin Lotman peltoteitä pitkin. Koirat leikkivät ja nauttivat toistensa seurasta, sää oli hieman helteisen painostava ja seura kaikin puolin mitä mainiointa. Iltapäivällä lähdimme tekemään peltojälkiä ja esineruutua. Jälkien vanhetessa tallasimme esine-etsintää varten vain n. 2,5 m kapean, mutta n. 60 m. syvän kaistaleen metsään. Tarkoituksena oli saada koira (lähinnä Mai) irtoamaan suoraan ja pitkälle. Merkkasimme paikat kolmelle esineelle, mutta lopulta veimme kaistaleelle vain yhden esineen, nahkalompakon. Mai irtosi loistavasti, meni pitkälle ja löysi esineen melko vaivattomasti ja toi sen vauhdilla Hannalle - luovutuskin oli hieno! Sen sijaan Pamilla ja Unskilla oli suuria vaikeuksia löytää esine korkeasta varvikosta; molemmille jouduin melkein osoittamaan esineen paikan. Halille kävin viemässä lompakon n. 10 m päähän Hannan pidellessä koiraa. Hali kävi hakemassa lompakon vahdilla ja innokkaasti, toisen kerran vielä vähän pitemmältä. Viian kanssa ei esinettä harjoiteltukaan, kun aika kului ja sadetta pukkasi.

Tein Maille pellolle jäljen, jossa oli kuusi kulmaa ja kuusi keppiä. Tein tarkoituksella neljä vasemmalle kääntyvää kulmaa, koska Mai on vahvasti oikeatassuinen, ja kääntyisi mieluummin aina oikealle. Ensimmäisessä ja viimeisessä kulmassa Mailla olikin tekemistä, mutta selvitti kulmat kuitenkin omin avuin ja ilmaisi kaikki kepit hienosti! Ihan kisavalmis epeli. Vauhtia on tosin niin, että jarrua saa painaa koko ajan.

Hanna teki Halille n. 60 m pitkän, vasemmalle hieman kaartuvan namijäljen. Halilla on kova kiire syödä kaikki namit, mutta hienosti meni. Myös Pinja pääsi jäljestämään Hannan tekemän jäljen, ja sen perusteella, mitä ehdin touhua seurata, Pinja näyttää oikein pätevältä jälkikoiralta!

Hanna teki Unelmalle pitkän, kulmikkaan jäljen, jossa oli päässä yksi ainoa keppi. Harjoituksen tavoitteena oli lisätä tarkkuutta, tasaista vauhtia ja kestävyyttä. Lähetin Unskin vähän huonosta kohdasta, melkein ensimmäiseltä kulmalta, mutta taikanenä selvitti kyllä senkin, kuten kaikki muutkin kulmat ja kommervenkit. Kepin löydyttyä löytyi wubbakin, ja pelasimme pellolla hyvän tovin.

Pamille tein itse myös pitkän jäljen, jossa oli kaksi terävää ja neljä suoraa kulmaa, ei keppejä, mutta jäljen päässä lelu. Tässäkin oli tavoitteena kasvattaa kestävyyttä ja tarkkuutta. Ensimmäisellä terävällä kulmalla Pami hieman pyöri, mutta sitten menikin hyvin. Lelu löytyi ja sai kyytiä.

Viia jäljesti oikealle kaartuvan, n. 30 m pitkän namijäljen. Hyvin meni: rauhallisesti ja innokkaasti. Pitäisi vaan uskaltaa tehdä sille pitempiä jälkiä.

Pikaisen ruokailun jälkeen suunnistimme JoAn agility-kisoihin Joensuuhun. Tähtäsimme katsomaan Sirkun ja Susun kolmatta rataa kakkosissa, mutta kisat olivat edellä aikataulusta ja myöhästyimme. Tytöt olivat tehneet kaksi hyllyä mutta kolmannelta radalta tuli vitonen ja 4. sija ! Hanna ja Mai kisasivat kaksi rataa kolmosissa. Molemmilta tuli hylly, mutta varsinkin toiselta radalta hyvä sellainen. Eka rata oli minustakin kamalan vaikea.

Sunnuntaina olimme sopineet klo 11:ksi hakutreenit Ilmon majalle. Paikalle ilmaantui vain 3 ihmistä (Hilkka, Hanna ja minä) mutta 7 koiraa (Kiri, Valo, Mai, Hali, Unelma, Pami ja Viia). Pinja jätettiin kotiin Hannun seuraksi. Tallasimme melko vaihtelevaan maastoon hieman ylileveän alokasluokan alueen. Pikku Valo oli auttamassa. Pami sai aloittaa, ja laitettiin sille kaksi ukkoa etukulmista 10-20 m eteenpäin sivurajalle. Ilmaisut irtorullilla, palkkoina näytöillä lihapullaa/makkaraa ja lopuksi wubba. Kylläpä Pami oli innoissaan ja toimi taas loistavasti! Unelmalle tehtiin ihan samanlainen treeni, ja hyvinhän sekin meni. Viian ensimmäinen maalimies lähti keskilinjalta hauvelin katsoessa, sitten vietiin Viia pois ja maalimiehen piilouduttua toin Viian takaisin ja lähetin etsimään. Viia teki pitkän, hyvän piston - mutta 7-8 m liian lyhyen! Koska tuuli oli hyvä juuri oikeasta suunnasta, lähdin Viian kanssa ottamaan tuulesta hajua. Puolivälistä aluetta Viia saikin hajun ja kirmasi iloisena syömään namut Hilkalta. Toiselle puolelle tehtiin myös mielikuvaharjoitus, ja taas meinasi jäädä lyhyeksi. Maalimies teki kuitenkin ääniavun juuri sopivassa kohdassa ja saatiin Viia etenemään vielä ison kiven toiselle puolen, mistä iloinen löytö. Näistä viisastuneena kolmas maalimies laitettiin jo valmiiksi puoliväliin aluetta haamuilemaan, mistä hän eteni ihan sivurajalle saakka Viian katsellessa. Maalimiehen painuttua piiloon lähetin Viian perään, ja nyt meni hienosti perille saakka. Neljäs tehtiin vielä samalla tavalla. On se vielä niin pieni .

Mai ja Kiri loistivat harjoituksissaan. Molemmat ovat ihan valmiita alokasluokkaan.

Hakuilun päätteeksi Hanna ja Hilkka tekivät Halille viestiradan sillä välin, kun minä virittelin kotaan makkaranpaistotulet. Menin sitten treenejä seuraamaan ja pääsinkin ihan ohjaajaksi. Hanna oli metsäpäässä ja me Hilkan kanssa pisteellä A. Hali lähti Hannan luo aina hurjaa vauhtia, mutta me jouduimme Hilkan kanssa kutsumaan - ja hienostihan pikkulikka viipottikin melko ryteikköisen radan läpi! Sitten juotiin kahvia ja paistettiin makkaraa ja annettiin koirien temmeltää vapaina.

Ja jottei viimeiseen lomapäivään olisi jäänyt turhaa luppoaikaa, niin lähdimme vielä illalla viemään Viiaa mätsäriin. Myös Valo -sisko oli paikalla. Valkoinenpaimenkoira ry järjesti match shown 4-7 kk ikäisille pennuille ja sen jälkeen möllitokon. Ilmoittautuessamme selvisi, että Halikin olisi päästetty kehään, vaikka ikää onkin jo hurjat 8 kk. Viian pariksi tuli kaunis pieni tiibetinspanieli, joka esiintyi kuin vanha tekijä.  Tipsu sai punaisen nauhan ja Viia sinisen. Osallistujia ei ollut kovin paljoa. Silti hämmästykseni oli melkoinen, kun Viia sijoittui ensimmäiseksi sinisten kehässä ja sai pussillisen palkintoja ja ruusukkeen! Valo oli sinisten kolmas. BIS -kehään otettiin kaksi parasta punaista ja kaksi parasta sinistä. Ja niinpä vain kävi, että tuomari Susanna Pölönen katsoi meidän Piiviskän kauneimmaksi ja parhaiten esiintyväksi! Kotiin vietäväksi saimme pokaalin, kultamitalin, kaksi ruusuketta, repun, kaksi isoa pussia namitikkuja, kaksi erilaista pussillista puruluita, kaksi koirankeksipakkausta ja hienon vyön (josta ajattelin tehdä koirille pantoja).

Kuvia tulossa kunhan Hanna kotiutuu.