TipuFest

Kalake ry järjesti tänään pitkänäperjantaina Sinkkolan kotieläin- ja perinnepihassa TipuFestarit, siis eräänlaisen pääsiäistapahtuman lapsiperheille. Tällä kertaa ohjelmassa oli myös mm. Match Show ja meitä josepalaisia oli kutsuttu esittelemään palveluskoiratoimintaa. Jätimme Pamin kotiin lepäilemään ja osallistuimme tapahtumaan Unelman kanssa. Mukana olivat myös Hanna, pojat ja Jatsi, Jenna ja bullmastiffi Turbo, Inkeri ja saksanpaimenkoira Sirrak, Riitta ja groenendael Moto, Auli ja tervueren Hyrrä sekä Sonja ja rottweiler Essi + kääpiöpinseri Esko.

Ennen mätsärin alkua esittelimme tottisliikkeitä ja tokoliikkeitä sekä temppuja: Moto, Jatsi ja Unelma osaavat hienosti pujotella jalkojen välistä ohjaajan kävellessä eteenpäin, Jatsi osaa myös tehdä pyörähdyksiä käskystä ja peruuttaa pitkiäkin matkoja "pakkia" -käskyllä. Pääsipä Unelma vielä lopuksi esine-etsintään: annoin erään pikkutytön valita repustani esineen (hän veti esiin lypsykumin), jätin Unskin paikalleen makaamaan, juoksentelin kehän ympäri ja hiukan yleisönkin seassa ja pudotin matkalla esineen yleisön joukkoon. Unski oli hiukan hämmentynyt tilanteesta, mutta teki kuitenkin töitä aktiivisesti, ja parin suunnannäytön jälkeen hoksasi esineen ja toi sen hienosti.

Sitten alkoi match show ja me siirryimme koirinemme grillin äärelle. Koirat tekivät pikku temppuja ja olivat yleisön siliteltävinä, me seurustelimme ja nautimme lämpimästä kevätpäivästä. Unskikin tuntui nauttivan kun sai leikkiä pallolla ja olla rapsuteltavana - ja tapahtuman kruunasi tietenkin letut: letunpaistaja antoi kaikki ryttyyn menneet kappaleet koiriemme nautittaviksi.

Ja olihan TipuFestareilla tietenkin myös tipuja . Unski ei niitä päässyt tapaamaan, mutta minä kävin Sinkkolan tuvassa ihastelemassa ja silittelemässä n. vuorokauden ikäisiä kananpoikia. Ne edustivat eri rotuja; joukossa oli keltaisten tipujen lisäksi myös musta, harmaa, ja erilaisia ruskeankirjavia söpöläisiä. Monilla tuntuu olevan näin kevään tullen pentukuume, mutta minuun iski tipukuume! Näytteillä oli myös aikuinen kultabrahmakana Lady Ursula, joka fiksusti muistutti minuakin siitä, kuinka tyhmä eläin kana oikeasti on, ja että pikku tipuistakin tulee hyvin pian sellaisia. Mutta silti olen haaveillut kanoista jo useamman vuoden. Vielä en ole saanut niitä hankittua suuren pulman tähden: Mulla on nimet valmiina kolmelle valkoiselle kanalle, mutta haluisin mieluumin kirjavia maatiaiskanoja. Kuinka ratkaista tämä ongelma? Varmaan täytyy ottaa niitä kirjavia, ja keksiä niille uudet nimet, ei kai tässä muukaan auta.